maanantai 30. syyskuuta 2013

Puhelin, tietokone ja muuta museokamaa

Vietimme koko perheen voimin yhden sateisen lomapäivän Tekniikan museossa. Museo sijaitsee Vanhassakaupungissa, entisen vesilaitoksen tiloissa. Paikka on kaunis ja sopii hyvällä säällä mainiosti vaikka piknik-tarkoituksiin. Meidän vierailupäivänämme kuitenkin siis sataa tihutti, joten astelimme suoraan sisään pääovesta pyöreään näyttelyhalliin.
Lippujen hinnat ovat aikuisilta 6 euroa, 7-17 -vuotiailta euron ja alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään. Lisäksi joka torstai museoon on vapaa pääsy. Tarkempi hinnasto löytyy täältä
Tekniikan museo sopinee parhaiten vierailukohteeksi kouluikäisille lapsille, vaikka kolmevuotiaallekin museossa oli paljon ihmeteltävää ja lapsi viihtyi hyvin kierroksella. Näyttelyissä oli jonkin verran interaktiivisuutta, mutta etenkin viestintä-näyttelyssä on paljon esineitä, joihin koskeminen on kiellettyä. Olimmekin tyytyväisiä, että museovierailu ajoittui pääosin yksivuotiaan touhukkaan kuopuksemme päiväuniaikaan, sillä häntä emme olisi uskaltaneet päästää museossa vapaasti taapertamaan.
Rattaiden kanssa liikkuminen oli pääosin sujuvaa, tosin muutamat portaat kierrokselle osuivat ja isä sai napata kärryt kainaloon.
Kaikenlaisten koneiden ja vempeleiden joukosta mieleenpainuvin juttu leikki-ikäiselle oli lopulta metro ja etenkin tuttu metronpenkki, jolle pääsi istumaan. Pongista Pleikkaan -näyttelyssä perheen miehet viihtyivät myös rallipelin äärellä.
Vähän vanhemmat lapset saattavat saada museovierailusta enemmän irti 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille suunnattua TekGame-peliä pelaamalla. Museon nettisivuilla lukee myös, että lapset voivat osallistua museovierailun yhteydessä Kummituksen kuvasuunnistukseen. Kuulostaa hauskalta! Meille tällaista juttua ei mainostettu, joten se jäi nyt testaamatta. Tekniikan museossa on muuten meneillään Pienten paja -niminen hanke, jonka lopputulosta, elämyksellistä lastennäyttelyä päiväkoti-ikäisille, päästään toivottavasti testaamaan parin vuoden kuluttua.
Omaa kahvilaa Tekniikan museosta ei löydy. Lipunmyynnistä voi ostaa jäätelöä ja omien eväiden syömistä varten on punatiilihallissa pöytiä ja tuoleja.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Puiston huipulla

Helsingin puistojen testaaminen sai jatkoa, kun liikuimme tällä kertaa eteläisessä Helsingissä. Olimme kuulleet huhua, että Tähtitorninmäeltä löytyisi leikkipaikka ja hieman kierreltyämme sellainen löytyikin.
Leikkipaikka ei ollut suuren suuri, eikä aidattu, mutta ainakin maisemat olivat näyttävät. Leikin lomassa ja syysauringon paahtaessa oli mukavaa katsella laivojen lipumista kaukaisuuteen (aah ;)) Mutta riitti siellä touhuttavaakin! Muutama vieterikeinu ja isot hiekkalaatikot veivät lasten huomion nopeasti, eikä ajankuluongelmia ilmennyt. Olimme paikalla sattumalta läheisen päiväkodin kanssa yhtä aikaa, joten lukollinen hiekkalelulaatikkokin oli auki. Muuten kannattaa ottaa omat hiekkalelut mukaan! 

lauantai 28. syyskuuta 2013

Mount Everest valloitettu!

Testiryhmän aikaisempien (mm. täällä ja täällä) kokemusten perusteella nepalilaisissa ravintoloissa suhtaudutaan suopeasti lapsivieraisiin. Niinpä päätimme eräänä retkipäivänä poiketa lounaalla Rautatientorin laidalla sijaitsevassa Mount Everest -ravintolassa. 
Ravintolaan on katutasosta muutama porras, mutta niistä selviää kyllä rattaidenkin kanssa. Meidät ohjattiin nurkkapöytään, jonka viereen rattaatkin mahtuivat. Pienimmälle tuotiin pyydettäessä syöttötuoli ja hänen purkkiruokansa lämmitettiin keittiössä. 
Aikuisten oli helppo löytää lounaslistalta mieleinen ruoka-annos, mutta kolmevuotiaan syömisten kanssa meni hieman vaikeaksi. Mitään lasten annosta ei ollut saatavilla. Tarjoilija ehdotti, että lapsi voisi syödä äidin annoksesta, siitä kuulemma riittäisi molemmille. Olin jo tilaamassa nälkäiselle lapselle omaa aikuisten koon annosta, mutta siinä vaiheessa tarjoilija pudisteli päätään, joten päätin, että kokeillaan sitten, saammeko jaetusta ruoasta vatsat täyteen.  
No, riittihän siitä annoksesta molemmille. Riisiä saimme vielä ison kulhollisen. Mukavaa olisi ollut, jos lapsiasiakas olisi huomioitu tuomalla hänelle oma lautanen, salaattilautanen kun oli aika pienikokoinen. Ruoka oli perushyvää nepalilaista, mutta lasten kanssa ruokailuun suosittelemme vaikkapa Herttoniemen Gurkhaa, jossa on herkullisen ruoan ja ystävällisen palvelun lisäksi bonuksena leikkinurkka.
WC-tilat Mount Everestissä olivat siistit ja tilavat, pottaa saati hoitopöytää niistä tosin ei löytynyt.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Snadien oma Stadi

Jo oli aikakin vierailla siinä puhutuimmassa ja kehutuimmassa sisäleikkipuistossa Helsingissä, nimittäinSnadiStadissa. SnadiStadissa on niin paljon touhua, että on jopa vaikea keksiä mistä sitä alottaisi. Aloitetaan siis faktoista. SnadiStadi on Helsingin Ruoholahdessa sijaitseva, 3 000 neliön suuruinen sisätiloissa toimiva hupipuisto. Paikassa on useita eri alueita ja aktiviteetteja niin paljon, etteivät kahden käden sormet pysty niitä edes laskemaan. 
SnadiStadissa on otettu myös eri-ikäiset lapset hienosti huomioon. Omat seikailupuistot löytyy niin pienille kuin isoillekin seikkailijoille, samoin kuin ajoradat. Pomppulinnoja ja trampoliineja löytyy niin ikään myös kaiken ikäisille. Se, miten SnadiStadi sitten poikkeaa muista pääkaupunkiseudun touhupaikoista on sen monipuolisuus. Edellä mainitut aktiviteetit eivät suinkaan ole ainoita, mitä SnadiStadin katon alta löytyy.
Hieman erikoisempia hupipuiston aktiviteetteja ovat nimittäin esimerkiksi lava, jossa saa leikkiä vaikka rumpalia, hiekkalaatikko, jonne saa mennä sukkasilteen, elokuvateatteri, jossa saa loikoilla Fatboy-patjoilla ja skeittiramppi, johon voi mennä ottamaan ensimmäisiä kokeiluja rullalaudan päällä. Paikasta siis tosiaan löytyy jokaiselle jotakin!
Meidän testiryhmämme oli paikassa aivan haltioissaan. Nähtävää ja koettavaa oli niin paljon, että meinasi tulla runsauden pulaa. Välillä eksyttiin seikkailupuistoon ja välillä opeteltiin liikennesääntöjä polkuautoradalla. Toisaalta hypittiin päät märiksi trampoliinilla ja välillä rauhoituttiin piirrettyjen parissa. Sopiva sekoitus kaikkea!
SnadiStadi saa ehdottomasti pisteet myös kahvila-ravintolastaan. Kuivuneista pullista ja nuhjuisista leivistä ei ollut tietoakaan, vaan vitriini pullisteli sopivasti terveellistä ja ei niin terveellistä purtavaa. Myös hintataso näytti olevan melko maltillisella tasolla, tai ainakin rahalleen tuntui saavan vastinetta. SnadiStadissa voi nauttia myös kunnollista purtavaa, mutta me tyydyimme tällä kertaa pienempään välipalaan.
SnadiStadi ei tyydy tarjoamaan pelkästään perus-hupipuistopalvelua vaan sen tarjonta on laajempaa. Paikassa voi esimerkiksi järjestää syntymäpäiväjuhlat. Eri teemaisia synttärihuoneita on kahdeksan ja mieluisat elementit synttäreille voidaan räätälöidä asiakkaan mieleiseksi. Saimme tietää, että tällä hetkellä suosiossa ovat esimerkiksi Skeitti- ja Disco-teemaiset synttärit. Tällöin synttäriporukalle voi varata yksityisopetusta skeittauksesta tai disco-tanssista. Lisää tietoa SnadiStadin synttäreistä voi lukea täältä.
Syntymäpäiväpalvelun lisäksi SnadiStadi tarjoaa lastenhoitoa Skidiparkissailtapäiväkerhoa koululaisille,Muksu-klubia kotihoidossa oleville lapsille sekä heidän vanhemmilleen, lasten leirejä (mm. syyslomalle) jaliikuntaleikkikouluja eri ikäisille.
Paikasta löytyy asianmukaiset hoitohuoneet ja wc:t. Pienenä plussana hoitohuoneista löytyy pienimmille myös vaippoja, mikäli omat olisivat jääneet kotiin. 
Alle 3-vuotiaat pääsevät touhuamaan SnadiStadiin 8 euron kertamaksulla, yli 3-vuotiailta pääsymaksu on 12 euroa. Alle vuoden ikäiset ja aikuiset hupailevat ilmaiseksi. Vakkarikävijän kannattaa harkita sarjalipun hankkimista. Lisätietoja hinnoista löytyy täältä.
Pieni miinus testaajaryhmän mielestä oli naulakoiden sijainti. Tilan puutteen vuoksi naulakot sijaitsevat SnadiStadin ovien ulkopuolella, joten kannattaa ehkä varmuuden vuoksi varata 50senttinen mukaan, jolloin vaatteet voi laittaa turvaan lukkojen taakse.
Peuhapäivän jälkeen testiryhmä suuntasi läheiseen Picniciin syömään ja äidit tiedustelivat lapsilta oliko SnadiStadissa ollut kivaa. Vastaus oli kaikilla (puhua osaavilla...) sama: Oli kivaa! Tästä seurasi sitten jatkokysymys, että mennäänkö uudestaan? Ja vastaus: Joo! Tässä kohdin tuli kuitenkin myös yksi soraääni kuuluviin. Toinen leikki-ikäisistä sanoi, että ei siellä ollut niin kivaa, kun siellä piti kesken leikin käydä välillä vessassa ;) Eli tosiaan, henkilökunta suosittelee puistossa runsasta veden juontia, koska ymmärrettävästi touhutessa tulee jano!

torstai 26. syyskuuta 2013

Viikon vinkki: Perhepäivä Kaapelitehtaan museoissa

Se olisi torstai ja viikon vinkin aika! Tällä kertaa palautamme mieleen parin viikon takaisen museokäynnin ja nostamme tapahtumakalenterista esiin Kaapelitehtaan museoiden perhepäivän.
Perhepäivää vietetään Kaapelitehtaan museoissa tulevana lauantaina, 28. päivä syyskuuta. Perhepäivänä Valokuvataiteen-, Hotelli ja ravintola-, sekä Teatterimuseosta löytyy ohjelmaa erityisesti lapsiperheille. Lauantaina kello 11-15 on voimassa lippuetu, jolloin 9 euron hinnalla pääsee vierailemaan kaikissa kolmessa museossa. Alle 18-vuotiaat lapset pääsevät sisään ilmaiseksi. Perhepäivän tarkemman ohjelman voi katsoatäältä.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Lumoava Luonnontieteellinen

Isä oli luvannut kolmevuotiaalle, että seuraavana sateisena lomapäivänä tehtäisiin retki Luonnontieteelliseen museoon. Suomen kesäsäät tietäen sitä päivää ei tarvinnutkaan kovin kauan odotella :).
Pääsymaksu museoon oli aikuisilta 10 euroa ja 7-17 -vuotiailta 5 euroa. Tarkempia hintatietoja ja infoa alennuksista kannattaa käydä katsomassa museon nettisivuilta.
Museovisiitti alkoi hyvin, sillä jo aulassa kävijöitä tervehtii vaikuttava, oikean kokoinen norsu. Museon sisäänkäynnin portaikossa on luiska ja heti ulko-oven jälkeen löytyy vaunuparkki. Me otimme kuitenkin rattaat mukaan kuopukselle ja niidenkin kanssa kulkeminen onnistui hyvin. Näyttelyitä on neljässä eri kerroksessa ja kerrosten välillä pääsee liikkumaan hissillä. Aulasta nappasimme mukaan myös museon Top10-kohteiden luo johtavan visailun, joka oli mukava lisä kierrokselle.
Leikki-ikäinen lapsi oli museossa tosi innoissaan. Tämän ikäiselle kaikki on niin uutta ja kiinnostavaa, että "Mikä tuo on?" -kysymyksiin sai vastailla jatkuvasti. Vanhempien helpotukseksi vastauksetkin löytyivät läheltä. Vuoden ikäinen kuopuskin oli innoissaan museossa. Hänellä tosin meno on välillä sen verran haipakkaa, että ihan joka paikassa taaperoa ei uskaltanut päästää vapaaksi. Toisen kerroksen mukavasti matolla pehmustetulla alueella oli kuitenkin kiva tepastella.
Kolmevuotiaan mielestä museovierailun kohokohtia olivat muun muassa pimeä huone (savannin yötä havainnollistava tila), muna (erikokoisia linnunmunia), pökäleet (eri eläinten jätöksiä oli taltioitu lasin alle) jadinosauruksen luut. Meihin aikuisiin näyttelyiden laajuus ja monipuolisuus tekivät myös vaikutuksen. Pölyisten luurankojen sijaan vitriinien taakse oli rakennettu kokonaisia aidonnäköisiä maisemakokonaisuuksia ja toiminnallisuuttakin näyttelyissä oli ihan mukavasti. Voisin kuvitella, että Luonnontieteellisen museon anti saattaa olla pienen lapsen mielestä myös aika jännittävää, sen verran eläväisiltä museon asukit näyttivät.
Luonnontieteellisessä museossa on myös kahvila, jota emme tällä reissulla kylläkään testanneet. Neljännen kerroksen parvella voi syödä myös omia eväitä. Hoitopöydän ja potan sisältävä inva-wc-lastenhoitohuone -yhdistelmä löytyy ainakin museon ensimmäisestä kerroksesta.    

tiistai 24. syyskuuta 2013

Himaruokaa

Ennen retkeä Teatterimuseoon kävimme lounastamassa Kaapelitehtaan Hima & Sali -ravintolassa. Sisäpihan luiskaa pitkin on helpointa mennä sisään ravintolaan lastenrattaiden kanssa. Me jäimme katraamme kanssa ruokailemaan kahvilan puolelle. Tämä oli luultavasti hyvä ratkaisu sekä meidän että muiden asiakkaiden kannalta. Varsinainen ravintolapuoli oli nimittäin melko täynnä työpaikkaruokailijoita, kahvilapuoli sen sijaan oli mukavan rauhallinen.
Hima & Salin lounaslistalta tilasimme naperoille jauhelihakeittoa. Lasten annoksen hinta oli 4 euroa. Keitto oli hyvällä tavalla kotiruokamaista, mutta kovin kuumaa. Nälkäinen testiryhmä ei meinannut millään malttaa odottaa, että keitto jäähtyisi. Onneksi pahimpaan nälkään sai haukata herkullisia leipäkorin antimia. Aikuisten kasvisannoksessa olisi omaan makuuni voinut käyttää mausteita reilumminkin. 
Lounaan yhteydessä tulee testiryhmän kanssa harvoin nautittua jälkiruokia, mutta tällä kertaa emme voineet vastustaa Hima & Salin vitriinin herkkuja. Suussasulavat korvapuustit ja mokkapalat tuli jaettua ja syötyä viimeistä murusta myöten.
Ravintolan invavessasta löytyi sekä hoitotaso että potta.
Hima & Sali -ravintolassa voi järjestää myös lasten synttärijuhlat, eli jos kokkailu ei innosta, tässä yksi vaihtoehto mäkkärisynttäreille ;).

maanantai 23. syyskuuta 2013

Lasten designia Katajanokalla

Tokihan mekin olimme siellä! Nimittäin Helsinki Design Weekin lasten tapahtumassa Tulli- ja Pakkahuoneella. Ja onneksi mentiin! Lapset viihtyivät ja kotiinviemisiäkin saatiin. Seuraavassa kuvasatoa tapahtumasta meidän silmin. Kuvat ovat melko hämäriä, koska paikan valaistus ei ollut kuvaukselle se otollisin, mutta ehkä niistä jotain selvää saa.
Me ommeltiin...
Laitettiin ruokaa ja leikittiin kauppaa...
Piirrettiin hienoja kuvia tusseilla...
Nautittiin välillä, leikkiruokien sijaan, ihan oikeaa välipalaa...
Rakenneltiin legoilla ja taas vähän leikittiin...
Ja korjailtiin!
Ja siinä sivussa äiti tutkaili hieman uusia sisustusvaihtoehtoja.
Oikein mukava tapahtuma, onneksi menimme! Kuinka moni teistä kävi tutustumassa Helsinki Design Weekin tarjontaan? Entä olitteko tuolla lasten tapahtumassa?

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Hotelliyö ja Kuopion kivoin puisto?

Niin, kertokaapa kuopiolaiset, mahtaakohan tämä Hapelähteenpuiston lähiliikuntapaikka (keskustan tuntumassa, Suokadun päässä) olla Kuopion kivoin leikkipuisto? Ainakin meidän jälkikasvu viihtyi siellä mainiosti ja testipäivän väenpaljoudesta päätellen paikka on melkoisen suosittu.
Teimme Kuopioon pikaisen viikonloppureissun ja ennen pitkää kotimatkaa päätimme väsyttää lapset leikkikentällä. Kaverit vinkkasivat keskustassa olevasta Hapelähteenpuistosta ja kun paikka sijaitsi sopivasti hotellimme lähellä, kurvasimme sen kautta kotimatkalle. Leikkipuisto olikin tosi hieno. Laajalle alueelle levittäytyvässä puistossa oli kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäkiä, palloilukenttiä ja monenlaista muuta vempainta niin vuoden ikäiselle taaperolle kuin ketterälle leikki-ikäisellekin. 3-vuotiaan suosikki oli vauhdikas liukumäki (jäätelökioski olisi ehkä vienyt voiton, mutta se oli suljettu testihetkellä). 1-vuotias oli tyytyväinen, kun oli tilaa juosta äidiltä ja isältä karkuun. Kestosuosikit eli keinut olivat myös hauskoja. Tällaisen aikuinen-lapsi-keinun haluaisin meidän lähipuistoonkin!
Lähes tunnin tehokas leikkipuistoilu toimi juuri niin kuin suunniteltiin; molemmat naperot nukahtivat auton startatessa ja paluumatka sujui rauhallisissa merkeissä. 
Kuopion reissulla yövyimme Scandic Kuopio -hotellissa. Hotellin valinta tehtiin tällä kertaa puhtaasti hinnan perusteella ja meille oltiin vähän vihjailtu, että paikka olisi jo parhaat päivänsä nähnyt. Perillä odotti kuitenkin siisti ja ihan viihtyisä huone järvinäkymin. Kuten muissakin Scandic-ketjun hotelleissa, lapsivieraat huomioitiin pienellä tervetuliaislahjalla ja leikkihuonekin löydettiin. Esikoinen bongasi jo hotelliin mentäessä uima-altaan, mutta tällä reissulla emme ehtineet polskimaan.