sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ei mennyt pizza hutiin

Pizza-hammasta oli kolottanut jo jonkin aikaa ja vihdoin sain suostuteltua ystäväni lounasseuraksi Pizza Hutiin. Tarkoituksena oli käyttää Kid Cardin-tarjous, mutta edullinen buffet-lounas muutti suunnitelmia. Valitsimme Tennispalatsin ravintolan, sillä Pizza Hut Tennispalatsiin on helppo mennä lasten ja rattaiden kanssa. Lounasaikaan ravintolassa oli hyvin tilaa ja saimme mahdutettua koko porukan syöttötuoleineen ja rattaineen saman pöydän ääreen. 
Pizza Hutissa on lapsille oma ruokalistansa, mutta meille yllätyksenä tuli se, että lapset saivat nauttia myöskin buffet-pöydän antimista. Hinta (0,80€/ikävuosi) ei päätä huimannut ja leikki-ikäinen saikin syödä vatsansa täyteen pizzaa ja vesimelonia. Taaperoille lämmitettiin purkkiruuat henkilökunnan toimesta keittiössä.
Leikkipaikkaa tai muuta viihdykettä ravintolasta ei lapsille löytynyt, mutta niitä ei oikeastaan edes kaivattu. Aluksi ohikulkevien ihmisten tarkkaileminen ja lopuksi kännykästä Kaapon katsominen viihdyttivät lapsia sillä aikaa kun äidit vielä santsasivat. Myöskään omia wc-tiloja ravintolasta ei löytynyt, joten päätimme lähteä vaipanvaihtohommiin läheiseen Kampin kauppakeskukseen. 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Vihaisten lintujen kanssa Harakan saaressa

Helsingin kaupungilla on paljon erilaisia virkistysalueita, joista osa saattaa monille helsinkiläisillekin olla ihan uusia tuttavuuksia. Meille tällainen paikka oli Kaivopuiston edustalla sijaitseva Harakan saari.
Harakan saari sijaitsee kivenheiton päässä Kaivopuiston rannasta ja kesäaikaan sinne liikennöi noin puolen tunnin välein yhteysvene Café Ursulan laiturista. Yhteysveneen hinnat ja tarkemmat aikataulut löytyvät täältä.
Tällä kertaa jouduimme odottamaan venettä jonkin aikaa ja kipakka tuuli teki odotuksesta melko epämiellyttävää. No, vene saatiin kuitenkin laituriin ja kanssamatkustajien ystävällisellä avustuksella saimme kahdet rattaatkin nostettua veneen kyytiin. Jo pelkästään parin minuutin venematka sai testaajalasten vatsanpohjat kihelmöimään. 
Meillä ei ollut Harakan saaresta etukäteen paljoakaan tietoa. Tiesimme, että jonkinlainen luontopolku ja -talo paikasta löytyvät sekä sen, että siellä majailee paljon taiteilijoita. Veneestä ulos hypättyämme aloimmekin hieman tutkia kartasta, mitä paikasta oikein löytyy. Lapset huomasivat ensimmäisenä "sähköntekolaitteen" ja sitä pitikin päästä heti kokeilemaan.  
Kovasti junioriväki laitetta pyöritti ja tuloksena olisi ollut riittävästi sähköä kännykän akun lataamiseen.  
Sähkövempeleen jälkeen menimme läheiseen akvaariotaloon. Talossa oli jos jonkinmoista kalaa ja paikalla oli myös kalojen hoitaja. Häneltä kuulimme opastusta kaloista sekä muutenkin saaresta. Meitä kehotettiin lasten kanssa suuntaamaan taloon, jonka nimi oli Vellamo. 
Ennen Vellamoa piipahdimme kuitenkin Harakan luontotalossa. Luontotalosta löytyi erilaisia täytettyjä eläimiä ja mm. kiikareita lainattavaksi. Aikuisille talosta tuli mieleen, ehkä hieman liiankin elävästi, koulun biologian tunnit eivätkä testiryhmän lapsetkaan olleet niin syvästi biologian opeista vielä innostuneita. 
Luontotalosta löytyi kuitenkin mikro eväiden lämmitystä varten sekä pitkä pöytä, jonka ääreen päätimme piknikimme pystyttää. Ruokalistalta löytyi tällä kertaa mm. aamulla paistettua pitsaa salaatin kera. Samalla pääsimme testaamaan oikeissa olosuhteissa myös Aventilta tulleita eväsvälineitä, mutta niistä kerromme tarkemmin myöhemmin. 
Lounashetken jälkeen lähdimme suunnistamaan oppaan suosittelemaa Vellamoa kohti. Matka ei sinänsä ollut kuin muutaman metrin, mutta saarella samalla hetkellä pesineet linnut tekivät matkasta hieman haastavampaa. Henkilökunta kehotti meitä ottamaan luontotalon nurkalta mukaan haravan, jolla lintujen hätistäminen olisi helpompaa. No, sanotaanko näin, että taaperot/leikki-ikäiset ja pesivä lintu eivät ole kovin hyvä yhdistelmä. Lintu voitti ja me löysimme Vellamolle toisen reitin.  
Vinkki! Älä pue lapselle punaisia vaatteita päälle, mikäli olet menossa saareen lintujen pesimäaikaan.
Vellamo olikin testiryhmän lapsille se ehdottomasti mieleisin paikka saarella. Mökki, jossa oli sisällä maja ja erilaisia pehmeitä eläinpatjoja. Mökistä löytyi myös kaappi, joka sisälsi erilaisia asuja ja asusteita, mikäli olisi halunnut pukeutua esimerkiksi Leväkotiloksi. 
Harakan saari oli meille ihan uusi käyntikohde ja mieleinen sellainen. Paljon jäi vielä näkemättä ja voi olla, että suuntaamme saareen uudelleenkin kunhan linnut ovat hieman suopeammalla päällä.
P.S Postauksessakin vilahtaneita Aventin tuotteita voi nyt voittaa osallistumalla kilpailuun, joka löytyy täältä

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Apua sattumille

Lapsiperheissä sattuu ja tapahtuu, sehän tiedetään. No, meillä sattui tässä taannoin niin, että leikki-ikäinen ystävineen päättivät hieman värittää seinää... 
Täytyy myöntää, että aluksi äidin naamalle helahti kiukkuinen puna... Mutta onneksi sopiva puhdistusainekin löytyi - keittiönkaapista!
Lapselle rätti käteen ja ruokasoodaa rättiin! Ja puhdasta tuli! 
Tuo ruokasooda on kyllä ihme aine, kun se tuntuu käyvän jos jonkinlaiseen puhdistukseen. Mihin te käytätte ruokasoodaa?

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Taidetta kadulla

Yksi iltapäivä saatiin kulumaan näinkin...
Maa oli kuiva ja lapset olivat luovalla päällä. Suu kävi samaan tahtiin liidun kanssa, kun isompi taiteilija selosti työnsä vaiheita. Vaatteetkin saivat hieman uutta väriä pintaan, mutta ei se aina ole niin tarkkaa. Iloa riitti niin kauan, kunnes seuraavan yön sade pyyhki tuotokset mennessään.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Korjaamon kesäbrunssi

Kävimme ystäväperheen kanssa testaamassa Töölössä sijaitsevan Korjaamon kesäbrunssin. Sunnuntaipäivänä aurinko paistoi täydeltä terältä ja päätimme vallata kahdeksan hengen seurueellemme pöydän (tai itse asiassa neljä pöytää...) vehreältä sisäpihalta. Puitteet olivat kohdallaan ja kun muu asiakaskuntakin koostui etupäässä lapsiperheistä, lapsilla oli tilaa juosta ja leikkiä vapaasti ulkona.
Korjaamon brunssi on näin kesäaikaan menupohjainen, eli valittavana on neljä erilaista brunssilautasta sekä valinnainen jälkiruokalautanen. 3-vuotiaat lapset jakoivat saaristolaislautasen, mutta parhaiten naperoille tuntui uppoavan vanhempien Marakesh mezz -annoksesta napsittu talon leipä.
Yhteistuumin testiryhmämme totesi, että buffatyyppisessä brunssissa hinta-laatusuhde on enemmän kohdallaan. Hirveästi syötävää brunssilautasissa ei ollut, vaikka itse lautasilla kokoa olikin. Etenkin lasten syömiin ruokamääriin suhteutettuna 8 euroa per nappula tuntui aika suurelta summalta. Kiva miljöö kuitenkin pelasti paljon. Jos aikaa ja intoa riittää vielä syöminkien jälkeen, pääsee Korjaamosta kätevästi pihan toisella puolella olevaan Ratikkamuseoon, josta blogista löytyy juttua täältä

torstai 20. kesäkuuta 2013

Rattoisaa automatkaa

Yhdessä Topfieldin kanssa pitämäämme kilpailuun tuli hyviä vinkkejä pitkille automatkoille lasten kanssa. Näin keskikesän juhlan kynnyksellä pitkät automatkat ovat monille ajankohtaisia, joten keräsimme nyt tähän saamiamme parhaita vinkkejä.
Monet suosittelivat pakkaamaan matkalle mukaan runsaasti pientä evästä, kuten valmiiksi paloiteltuja hedelmiä ja vihanneksia sekä rusinoita. Lisäksi erilaiset viihdytyslaitteet, kuten tabletit ja dvd-laitteet olivat monessa perheessä käytössä. Tableteille kehoitettiin lataamaan valmiiksi musiikkia, äänikirjoja ja erilaisia pelejä. Iloinen mieli ja runsaasti loruja ja lauluja oli myös hyvä vinkki pitämään koko autolasti tyytyväisenä.
Tauot tasaisin välimatkoin ovat myös tärkeitä ja taukoja voikin pitää myös muualla kuin huoltoasemilla. Levähdyspaikat ovat hyviä eväspaikkoja ja miksipä ei voisi pysähtyä hetkeksi myös matkan varrelta löytyvälleuimarannalle uimaan. Pienten lasten kanssa matkanteon ajankohta kannattaa myös miettiä tarkkaan. Päivä-tai jopa yöuniaikaan matka voi taittua paljon helpommin kuin valveillaoloaikaan (mikäli siis lapsi nukkuu autossa).
Vastauksissa tuli myös muutama hyvä leikkivinkki automatkoille. Vähän isompien lasten kanssa voi hyvin bongailla tienvarsilta erilaisia eläimiä ja kirjata niitä vaikka ylös paperille. Toinen hyväksi havaittu keino on tarkkailla vastaantulevia autoja ja niiden merkkejä ja värejä. Niistä voi saada jopa pienen kisan aikaiseksi. Meillä oli lisäksi lapsena tapana tehdä arvauskilpailu siitä kuka osaa arvata määränpäähän jäljellä olevan kilometrimäärän lähimmäksi oikeaa. Oikea vastaus löytyi sitten aina seuraavasta kilometrikyltistä.
Kiitokset kaikille vinkkejä antaneille ja toivottavasti näistä vinkeistä olisi hyötyä teille muillekin! Muistakaa malttia juhannusliikenteeseen!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Vaunukansan suosikki - Johto Cafe

Yksi testiryhmän äitien lounaspaikkasuosikeista Helsingin keskustassa, ja etenkin Kampissa, liikuttaessa onJohto Cafe Kampin kauppakeskuksen viidennessä kerroksessa. Olemme kirjoittaneet blogissa paikastaaikaisemminkin ja nyt on vuorossa postaus valokuvien kera. 
Jos mahdollista, lasten kanssa liikuttaessa kannattaa valita pöytä kahvilan takanurkasta. Siellä on rauhallisen sijainnin lisäksi tarjolla muhkeita sohvia, kaupunkinäkymiä korkeuksista ja matolla pehmustettu lattia. 
Äidit nauttivat lounaaksi Johdon salaatit valinnaisilla täytteillä ja leikki-ikäinen herkutteli pastalla. Lasten annoksen koko (ja hinta) on noin puolet normikokoisesta, mikä oli juuri sopivasti mitoitettu nälkäiselle 3-vuotiaalle.
Kampin kauppakeskuksen lastenhoitohuonetta olemme useampaan otteeseen kehuneet blogissamme (mm.täällä), mutta tällä kertaa kurkkasimme, millaiset tilat hoitotoimiin löytyvät viidennestä kerroksesta. Wc-tilojen ovet aukeavat kahvilasta saatavalla poletilla ja invavessasta altaan vierestä löytyi pehmustettu hoitoalusta. Hissimatka kolmannen kerroksen lastenhoitohuoneeseen kannattaa ehkä kuitenkin tehdä, sen verran viihtyisämmät tilat siellä ovat. 

maanantai 17. kesäkuuta 2013

*Rumpujen pärinää....*

Blogissamme käynnissä ollut kilpailu on nyt ratkennut. Teiltä tuli kivasti vinkkejä pitkille automatkoille, kiitos niistä! Kuten lupasimme, koostamme ideoista postauksen, joten kaikki pääsevät hyödyntämään vinkkejä vielä tämän kesän autoreissuilla :)
 

Topfieldin iPad-autotelineen voitti tällä kommentilla:
Kaksi- ja puolivuotiaan poikani molemmat mummolat ovat reilun 800 kilometrin päässä, jonne olemme pojan kera muutaman
kerran autollakin matkanneet. Paras tapa on ehdottomasti lähteä illalla, pysähtyä huoltsikalle iltapala-aikaan ja ajella rauhassa
suurin osa matkasta yöllä kun vesseli nukkuu. Onneksi mieheni on tottunut kuski ja pystyy karkottamaan väsymystä ratissa.

 itselleen Hanna!
 Onnea voittajalle! Voitosta on ilmoitettu sähköpostitse :)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kotiseutumatkailua

Lasten matkassa herää aina välillä ihastelemaan sitä, miten kiva kotikaupunki meillä onkaan. Hieman erilaisin silmin kun katselee, löytyy Helsingistä monia, monia ihania paikkoja. Ja toki - varsinkin juuri kesällä. Yksi, erityisesti miehelleni, mieluinen paikka kesäisin on Kauppatori ja sen kahvilat. Täytyy myöntää, että itse en aina jaksa syttyä telttakahviloista, huterista pöydistä ja tunkeilevista linnuista, mutta ne munkit maistuvat kyllä!
Kauppatorille on ehkä parasta mennä aamukahville. Aamuaurinko lämmittää ja kaupunki herää uuteen päivään.. No okei, ei me ihan niin aikaisin liikenteessä oltu, mutta niin aikaisin kuitenkin, että possumunkit eivät olleet ehtineet tulla vielä leipomosta :) Lintuja oli pelättyä vähemmän ja pöydän keikkumisen sai loppumaan tyrkkäämällä paperin palan sen jalan alle. Tämän kaiken innoittamana rohkenen torille kyllä vielä uudestaan, niin että saan maistaa niitä lämpimiä possujakin!
Paluumatkalla päätin piipahtaa myös Helsingin turisti-infossa, tai virallisemmin matkailuneuvonnassa. Kävin nappaamassa sieltä käsiini pari Helsinki-opasta. Toinen on vartavasten suunnattu lapsiperheille ja toisestakin löytyy monia vinkkejä junioriväelle. Oppaita saa noudettua ainakin Pohjoisesplanadin matkailuneuvonnasta, jonka aukioloajat löytyy täältä.
Kotikaupungissa turistina olo on välillä ihan virkistävää!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Vaavi, vauvan ensimmäinen sänky

Meitä on joskus pyydetty testaamaan blogissa erilaisia lastentarvikkeiden vuokrauspalveluja. Kun sitten ystävä päätti hankkia vauvalleen vuokrattavan Vaavi-ensisängyn, kutsuin itseni kameran kanssa kylään ja kyselin käyttökokemuksia. 
Vaavisängyn voi tilata netistä. Minimivuokra-aika on neljä kuukautta, sänky toimitetaan kotiovelle ja hintaa postikuluineen sille tulee 85 euroa koko ajalta. Hintaan sisältyy myös uusi patja, jonka saa halutessaan pitää vuokrauksen päättymisen jälkeen. Vuokra-aikaa on mahdollista jatkaa kuukausi kerrallaan ja aikaisemminkin sängyn voi palauttaa, mutta rahojaan ei saa takaisin, vaikka vauva ei jostain syystä omassa pedissään viihtyisikään. 
Kolmen kuukauden käytön jälkeen testiperheessä oltiin oltu varsin tyytyväisiä Vaavisänkyyn. Pääasiallinen syy sängyn hankinnalle oli, että pinnasänky oli vielä esikoisella käytössä, eikä isojen lasten sänkyyn siirtymistä haluttu kiirehtiä samaan syssyyn pikkusisaruksen syntymän kanssa. Sänky mahtuu pieneenkin tilaan ja kun lasten myötä nurkkiin kertyy kuitenkin kaikenlaista tavaraa, oli perheen äidin sanoin päädytty hankkimaan ainakin yksi esine, josta varmasti pääsee eroon, kun sitä ei enää tarvita. 
Vaavisänky on varustettu pyörillä, joten sitä voi liikutella huoneesta toiseen ja heijata kuten vaunuja. Tämä oli kuulemma ollut toisinaan hyödyllinen toiminto pikkuista nukutettaessa. Itse näin jo kauhukuvia siitä, kuinka innokas esikoinen työntelisi vauvaa reippain ottein sängyssä pitkin asuntoa, sillä pyöriä ei saa lukittua. Testiperheessä tämä ei ollut kuitenkaan ollut ongelmana.
Sänky vie vähän tilaa pakattunakin, joten sen voi ottaa mukaan vaikkapa mökki- tai mummolareissulle. Näin vauvalla on aina oma, tuttu ja turvallinen nukkumapaikka mukana. 
Keskimäärin vauva mahtuu nukkumaan Vaavisängyssä noin nelikuukautiseksi. Testaajaäiti totesi, että jos nyt jotain kehitettävää sängystä pitäisi keksiä, niin voisi olla mukavaa, jos sitä saisi suurennettua jatkettavan lastensängyn tavoin. Toisaalta ensimmäisten kuukausien jälkeen moni vauva on jo sen verran liikkuvainen, että pinnasänky korkeine reunoineen tulee ajankohtaiseksi.
Haastattelun perusteella uskallamme lyödä Vaavisängylle Lasten matkassa suosittelee -leiman! :) 

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Lounasta Lauttasaaren Casa Maressa

Lauttasaarelaista Casa Mare -ravintolaa on monella forumilla kehuttu kodikkaaksi ja lapsiystävälliseksi paikaksi. Niinpä odotukset olivat korkealla, kun suuntasimme kahden äidin, kahden taaperon, yhden leikki-ikäisen ja kaksien rattaiden kanssa paikkaan lounaalle.
Ravintolan ovelle saavuttuamme korkealle asetetut ennakko-odotukset joutuivat koetukselle, kun vastassa oli kapea ovi ja jyrkät portaat. Emme kuitenkaan lannistuneet pienistä, vaan kannoimme rattaat sisälle ja suunnistimme täysien pöytien ohitse kohti ravintolan takanurkassa sijaitsevaa leikkipaikkaa. Henkilökunta kehotti jättämään rattaat parkkiin leikkinurkan vieressä sijaitsevalle käytävälle. 
Leikkipaikka oli etenkin 3-vuotiaan mieleen. Jopa niin kovasti, että lapsi ei malttanut oikein keskittyä syömiseen. Lounas haettiin seisovasta pöydästä ja tarjolla oli montaa sorttia salaattia ja lämmintä ruokaa. Lasten osalta lounas tuli halvaksi, sillä se kustansi euron per ikävuosi. Ruoka oli konstailematonta kotiruokaa, joskin omaan makuuni melkoisen lihapitoista ja tuhtia. Hellepäivänä maistuvin osuus taisi seurueemme mielestä olla jälkkärinä ollut raikas hedelmäsmoothie.
Testiryhmän nuorimmille kaveruksille löytyi syöttötuolit, purkkiruoan lämmittämistä varten oli leikkipaikan vieressä mikro ja lastenhoitohuone oli hyvin varusteltu, jopa sellainen harvinaisuus kuin pöntön pienentäjä bongattiin. 
Lapsiystävällinen ilmapiiri ei kuitenkaan synny pelkästään leikkipaikasta ja syöttötuoleista. Jotakin jäimme Casa Maresta kaipaamaan ja sellaista fiilistä, että lapsivieraat ovat tervetulleita siinä missä aikuisetkin, ei ainakaan välittömästi tämän visiitin perusteella syntynyt. Ruokailu oli vähän rauhatonta, ahtaus häiritsi ja tuntui, että ruuhkaiseen lounasaikaan lapset ja rattaat olivat jatkuvasti jonkun tiellä. Ehkä lounasajan ulkopuolella on rauhallisempaa ja lastenkin kanssa syöminen sujuisi leppoisammissa merkeissä. 

torstai 13. kesäkuuta 2013

Lauantailounaalla Kaivarin kerman kanssa

Meillä oli viikonloppuna harvinainen tilaisuus päästä vain kuopuksen kanssa keskustaan asioille. Kauniin päivän kunniaksi kävelimme Kaivopuiston rantaan aikeenamme syödä lounasta Café Caruselissa. Paikka oli kuitenkin yksityistilaisuuden vuoksi suljettu, joten suuntasimme sen sijaan toiseen Kaivarin rantakahvilaan, Café Ursulaan.
Terassilla oli sen verran tungosta, että jäimme suosiolla sisätiloihin. Kauniilla merinäköalalla varustettuun paviljonkiin ei saa tilanpuutteen vuoksi ottaa rattaita, vaan jätimme ne parkkiin paviljongin oven ulkopuolelle. Sisällä oli hyvin tilaa valita mieleinen pöytä ja syöttötuolejakin oli tarjolla useampia. Viikonloppuisin Ursulan ruokapuoli rajoittuu salaattiin, joten tilasimme aikuisille sellaiset. Lapsi söi oman välipalansa purkista.
Ursulan wc-tiloista ei löytynyt erikseen vaipanvaihtofasiliteetteja, mutta hätätapauksessa huoltotoimenpiteet sielläkin luultavasti onnistuisivat. Meillä ei tällä kertaa ollut tällaista tarvetta, joten syötyämme lähdimme läheisen jäätelökioskin kautta kotimatkalle.
Kuvassa muuten Valion uutuusmaku, Fazerina, hyvää oli! Ja koiranomistajat huomio, karvakorville on tällä kioskilla tarjolla oma lihaisa jätskiannos...