keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

ILOISTA WAPPUA!

Lasten matkassa testiryhmällä alkaa olemaan vapun vietto täydessä käynnissä ja sehän sujuu perinteisesti naamarit naamalla herkkuja syöden!
Me vietämme vappua iloisesti ystävien seurassa! Oikein riemukasta vappua kaikille teille!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vatsat täyteen italialaisittain

Olimme osittaisen testiryhmän kanssa liikkumassa Vantaan suunnalla ja tokihan sitä tuli Jumboon/Flamingoonkin asiaa. Popilla piti ainakin päästä käymään, joten lounaspaikaksi valikoitui luontevasti yksi Flamingon monista ravintoloista. Useampi ravintoloista onkin testattu jo aiemmin (täällätäällätäällä) ja tällä kertaa oli italialaisen Ristorante Il Sicilianon vuoro.
Ravintolan ala carte -listalta löytyi lapsillekin omat valinnanvarat, joskin melko hinnakkaat sellaiset (n. 10 €). Me olimme liikkeellä lounasaikaan, joten tyydyimme tällä kertaa lounaslistan valikoimiin. Äidit nauttivat annokset pestopastaa ja lapsille otettiin kinkkupitsa puoliksi. Vatsat tosin tuppasivat täyttymään jo alkusalaatin ja erityisesti sen ohessa tarjottujen leipien ansiosta.
Mitään varsinaista leikkipaikkaa ravintolasta ei löytynyt, mutta sen sijaan oven pielestä löytyi akvaario täynnä mitä erilaisempia kaloja. Sen parissa taaperot olisivatkin viihtyneet pidempäänkin, mutta harmiksemme (tai onneksemme) lapset havaitsivat akvaarion vasta poislähdön aikaan. Tarvittavat hoitotoimenpiteet ruokailun jälkeen lähdimme hoitamaan Flamingon yleisiin lastenhoitotiloihin.
Ovatko Flamingo ja sen ruokaravintolat teille ennestään tuttuja?

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kirppujen metsästystä Vantaalla

Saimme osan testiryhmän junioreista isovanhemmille hoitoon niin, että mahduimme yhteen autoon ja lähdimme tutustumaan Vantaan kulttuuri- ja shoppailutarjontaan. Tai no, ehkä se on turhan laajasti sanottu, mutta muutama täsmäisku meillä oli listalla.
Ensimmäisenä otimme suunnaksi Itä-Vantaan tunnetuimman lähiön, Hakunilan. Hakunilassa, osoitteessa Kimokuja 4, sijaitsee nimittäin mielenkiintoinen lastentarvikekirpputori, Mini Muksut. Mini Muksut toimii samalla itsepalveluperiaatteella, kuin monet muutkin kirpputorit, mutta sisältä löytyykin monia pieniä myyjän ja asiakkaan toimintaa helpottavia asioita.
Mini Muksut sijaitsee kerrostalon alimmassa kerroksessa, joten vaunujenkin kanssa pääsee helposti ostoksille. Myymälästä löytyy kaksi vaunuparkkia; toinen ulkoa ja toinen sisältä. Sisällä oven läheisyydessä sijaitsee myös siisti, isohko ja osittain aidattu lasten leikkialue. Erityisenä vetonaulana leikkialueelta löytyy, lelujen lisäksi, tv-ruutu, jossa pyörii lapsiystävällisiä ohjelmia. Läheltä eteistä löytyy myös lastenhoitohuone kaikkine tarvikkeineen.
Mini Muksut on ulkoasultaan erittäin siisti. Pöydät ovat keskenään samanlaisia ja tukevan tuntuisia. Lisäksi kaikissa rekeissä roikkuvat myymälästä lainatut, samanlaiset henkarit ja pienemmät tavarat on voinut asetella siististi, niin ikään myymälästä lainattuihin, koreihin. Ja puhumattakaan vielä omistajan valmiiksi askartelemista kokolapuista... Pienellä panostuksella myyntipöydistä saadaan huomattavasti siistimmän ja yhtenäisemmän näköisiä, kuin monilla muilla kirpputoreilla. Tämä taas tekee koko myymälän yleisilmeestä heti siistimmän. Täällä on todella nähty vaivaa, myös kirpputoriyrittäjän toimesta!
Isommille myyntiin tuleville tavaroille on Mini Muksujen myymälässä oma tilansa. Ne voi nimittäin viedä tilavalle ja lasitetulle parvekkeelle myymälän takaosaan. Myyntipöytien lisäksi paikassa toimii pieni kahvila, joten janoisena ei ostoksia tarvitse tehdä.
Myynnissä Mini Muksuissa näytti testipäivänä olevan ehkä hieman enemmän tytöille sopivia vaatteita. Paikasta ei kannata etsiä niinkään rodinia tai molokidsiä, mutta peruskäyttövaatteita rekeillä roikkui yllin kyllin. Myynnissä oli myös jonkin verran uusia, söpöjä käsitöitä, esimerkiksi myssyjä, lasten villasukkia ja peittoja.
Pöytävuokra Mini Muksuissa kustantaa 28 €/vko (tällä hetkellä tarjous 25 €), tarkemmat tiedot löydät täältä. Mikäli ostosmatka suuntautuu Vantaalle, niin Mini Muksut kannattaa ehdottomasti pitää mielessä!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Johtava Cafe

Kolme äitiä, kolmet vankkurit ja lounastreffit. Jälleen kerran olimme valinnanvaikeuden edessä kun sopiva tapaamispaikka oli mietinnässä. Tällä kertaa menimme kuitenkin sieltä, mistä aita on matalin ja valitsimme (jälleen kerran) tutun ja turvallisen Johto Cafen Kampin keskuksen 5. kerroksesta. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että 2/3:lle äideistä paikka oli kuitenkin uusi tuttavuus.
Omilla täytteillä valittavat salaatit ja lasten lihapullapasta-annokset (5 €) olivat jälleen niin herkullisia, että eiköhän nuo äitikaveritkin tullut nyt koukutettua. Väljät tilat ovat omiaan juuri lapsiperhelounasteluun. Miten ihanaa onkaan, kun pöydän viereen saa mahdutettua helposti jopa kolmet vaunut. Näitä lisää! Johto Cafen tarkemmat arvostelut ja tiedot hoitohuoneen varusteluista voi lukea aiemmasta postauksestamme täältä.
Mikä on teidän se luottolounaspaikka tai -kahvila?

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Apinain kuningas museossa

Kyllä täytyy taas mainita, että Helsingistä löytyy monia niin kivoja kohteita vierailla lasten kanssa. Tällä kertaapalasimme Ludviginkadulle Päivälehden museoon, jossa Hirmuinen Harald oli väistynyt ja tilalle oli tullut apinain kuningas, Tarzan. Vaikka hahmo ja tarinat eivät vielä meidän leikki-ikäisille olleetkaan niin tuttuja, pääsivät lapset hahmosta jyvälle hyvinkin nopeasti.
Päivälehden museon nettisivuilla näyttelystä kerrotaan seuraavaa: näyttely kertoo Tarzanista, mutta ennen kaikkea tarinan voimasta. Siitä, miten hyvä kertomus voi muuttaa muotoaan ja jatkaa elämäänsä myös leikkinä, liikkeenä, peleinä ja piloina. Takapihan Tarzaneissa kohtaavat eri sukupolvien leikit ja mielikuvituksen lento; lapsuuden lämpimät kesäillat ja kaupunkiviidakon kutsu. Näyttelyssä totta tosiaan tulikin äideille mieleen kovin lämpimät muistot omasta lapsuudesta. Mökillä olleet kiipeilypuut, isoveljen Tarzan-sarjakuvat ja viidakon kutsuhuudot tulvivat mieleen, niin kuin ne olisivat vasta tapahtuneet.
Näyttelyssä lapset pääsivät kokeilemaan miltä tuntuu olla "Takapihan Tarzan" ja kiivetä köysitikkaita pitkin puuhun ja tulla sieltä pelkän köyden varassa alas. Välillä kiivettiin "aarrearkkuun" selailemaan Tarzan-sarjakuvalehtiä tai katsomaan Tarzan-piirrettyä. Myös lyhyt apinankielenkurssi tuli museossa suoritettua. Kaiken kaikkiaan näyttelyssä oli paljon aktiivista puuhaa lapsille. Muistakaa siis ottaa vesipullot mukaan, kun lähdette leikkimään Tarzania!
Päivälehden museo on erittäin mukava paikka vierailla pientenkin lasten kanssa. Esteettömät tilat rattaille, lapsiystävälliset näyttelyt ja lastenhoitohuone takaavat sen, että myös perheen pienimmät ovat museoon tervetulleita. Päivälehden museoon on vapaa pääsy ja se on avoinna ti-su klo 11-17. Takapihan Tarzanit -näyttelyä voi mennä katsomaan aina 12.lokakuuta asti, joten tämä on hyvä käyntikohde vaikka sateisemmille kesälomapäiville. Lasten matkassa -testiryhmä menee leikkimään Tarzania varmasti vielä uudestaankin!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Burgereiden kuningas

Pahin uutuuden viehätys alkoi olla takana, joten mekin uskaltauduimme kokonaisen testiryhmän kanssa testaamaan Mannerheimintiellä sijaitsevan burgereiden kuninkaan, Burger Kingin. Perjantaina lounasaikaan paikalla oli myös muutama muu asiakas, mutta saimme kuin saimmekin koko porukalle riittävän ison pöydän. Toiset rattaat jätimme suosiolla "eteiseen" ulko-oven luokse, sillä niiden ahtaminen pöydän viereen olisi ollut sula mahdottomuus. 
Burger Kingissä toiminta on hyvin pitkälle samankaltaista kuin tutummissakin pikaruokaravintoloissa. Äideille isommat hampurilaisateriat ja lapsille lastenateriat leluineen. Burger Kingissä tosin lapsetkin joutuivat (?) nauttimaan ranskanperunoita mäkkärissä totuttujen omenalohkojen sijaan. Hyvin se ruoka kuitenkin upposi! Muuta poikkeavaa Burger Kingissä oli esimerkiksi se, että asiakkaat täyttävät juomamukinsa itse, joten näin ollen jokainen sai itse määritellä juoman ja jääpalojen suhteen. 
Makuelämys oli positiivinen ja ainakin näin ensimmäisellä kerralla hampurilaiset tuntuivat tuoreemmilta ja selkeämmiltä kuin kilpailevalla ketjulla. Vatsat täyttyivät ääriään myöten, joten herkulliselta vaikuttavan jälkiruokalistan testaus jäi kutkuttelemaan vielä seuraavaan kertaan. Hoitotoimenpiteille Burger Kingistä ei löydy erikseen tavallisesta wc:stä poikkeavia tiloja ja muutenkin saniteettitilat sijaitsevat kapeiden kierreportainen päässä rakennuksen alakerrassa. Ja muistakaa, mikäli saniteettitilojen käytölle on tarvetta, painakaa oven koodi mieleenne (sieltä kassakuitista) jo ennen, kuin lähdette sukkuloimaan portaita alas taaperon ja parin leikki-ikäisen kanssa.
Mannerheimintien Burger King ei ehkä ole se ravintola, jonne on kaikkein helpointa mennä pienten lasten ja rattaiden kanssa, mutta välillä vaivakin kannattaa. Pikaruokaketjun ruuat eivät lompakkoa liikaa rasita, kaikki saivat nälän tyydytettyä ja lapset lisäksi vielä helisevät lelut matkaan.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Salaiset kansiot äitien malliin

Törmäsin jokin aika sitten ainakin englanninkielisissä leikkikouluissa käytössä olevaan hauskaan "opetusvälineeseen", joka on helposti sovellettavissa myös kotikäyttöön. Nämä puuhakansiot (englanniksi file folder games) voi hyvin askarrella itse, ne eivät maksa juuri mitään ja sisältöä voi varioida lähes loputtomiin lapsen iän ja kiinnostuksen kohteiden mukaan.
Askartelimme esikoisen kanssa puuhakansiot lentomatkojen viihdykkeeksi ystäväperheen lapsille ja samanlaiset ajattelin tehdä omillekin naperoille pian edessä häämöttävää etelän reissua silmällä pitäen.
Puuhakansiota varten tarvitset:
  • A4-kokoisen pahvisen kuminauhakansion,
  • toimivan printterin (tai taiteellista lahjakkuutta)
  • sakset ja liimaa
  • kontaktimuovia (tai laminointikoneen)
Ideoita ja jopa valmiita pohjia puuhakansioihin on netti pullollaan. Tässä on esimerkiksi pari kivaa sivustoa, joilta voi tulostaa kansioon sopivia pelejä omaan käyttöön ilmaiseksi:
Me kokosimme ystäville paloautoaiheisen kansion, jossa oli mm. muistipelikortteja, paperinukke ja erilaisia palomieskuvituksella varustettuja tehtäviä. Osa tehtäväpapereista päällystettiin kontaktimuovilla ja mukaan pakettiin liitettiin vielä poispyyhittävä tussi, joten samoja puuhia voi tehdä uudelleen ja uudelleen. Toiseen kansioon valittiin valmis jäätelökioskipeli, jonka ideana oli opettaa jäätelöpallojen avulla lapselle värejä. Kohta 3-vuotiaasta tämä olikin kuulemma ollut kivaa puuhaa.
Niin ja kun nyt kerran pääsimme vauhtiin, niin kansioihin laitettiin myös Oktonautti-faneille sopivia värityskuvia ja tehtäviä (näitä voi printata esim. täältä), pikkuneidille prinsessa-paperinukkeja ja lentomatkaa varten lentokonebingokortit. Tulipa samalla todettua, että melkoinen aarreaitta tuo netti on ja luulen, että tässäkin perheessä monta sadepäivää saadaan jatkossa pelastettua antamalla lapsukaisille nippu vaikkapa lempitv-ohjelman hahmoihin liittyviä tehtäviä, värityskuvia ja askartelujuttuja.
P.S. Muutama kuva puuhakansioista testaajaryhmän käsittelyssä löytyy aikaisemmasta postauksesta täältä.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen metsäretki

Pääsiäisen aikaan on saatu nauttia aivan ihanista ilmoista. Aurinko on paistanut ja lämpötilatkin kohonneet reilusti yli 10 asteeseen. Me päätimme yhtenä vapaapäivänä pakata evästä reppuun ja lähteä nauttimaan upeasta kelistä metsäretkelle.
 
Ensin kuljettiin jonkin matkaa asfalttitietä pitkin, jolloin potkulauta oli oiva apuväline. Parin kilometrin jälkeen jätimme rattaat ja potkulaudan puun juurelle odottamaan ja lähdimme kiipeämään metsäistä kalliota ylöspäin. Ylös asti päästiin ja sopiva tukikohta löydettiin.
 
Evääksi oli tällä kertaa pakattu mukaan pitsaa, ruisnappeja, mehua ja keksejä. Matkassa mukana ollut lasten setä piilotti vielä lähistölle pari suklaamunaa ja kertoi lapsille tarinan Kyöpelinvuoren noidasta. Lapset etsivät noidalta jääneitä aarteita innoissaan ja lopulta löysivät herkulliset yllätykset.
 
Meillä on ollut kaiken kaikkiaan oikein leppoisa pääsiäinen. Kuinka teidän pääsiäinen on sujunut? Ovatko kanat munineet paljon suklaamunia?

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Tuttu Dennis uudessa kaupungissa

Aikaisemmassa blogipostauksessa kerroimmekin, että testasimme Tampereella yöpyessämme hotellimme Scandic Stationin Bistro Julienne -ravintolan menua iltaruoan aikaan. Lounaalla kävimme - lukijan suosituksesta - keskustassa Aleksanterinkadulla sijaitsevassa Pizzeria Denniksessä. Dennis-ketjun helsinkiläisravintolat ovat meille tuttuja ja niistä etenkin Töölön pallomeri-Dennis on lasten suosikki. Täältä voi lukea yhdestä ruokailukerrastamme Töölönkadun Denniksessä.
Tampereen Dennis on aika ahdas ja vähän arvelutti, miten meidän kuuden hengen porukkamme kahden syöttötuolin ja kaksien rattaiden kanssa saadaan mahdutettua pöydän ääreen. Vastaanotto paikassa oli kuitenkin ystävällinen ja tilaa tehtiin, jotta kaikille löytyi paikka.
Lounasaikaan Denniksessä oli tarjolla vaihtuva lounasmenu, jolta aikuiset tilasivat annokset. Ruoka oli ihan ok. Kala-annos ei ollut koolla pilattu, mutta keittoa sai annostella itse lautaselle haluamansa määrän. Lounaaseen sisältyi lisäksi salaattipöytä ja kahvi/tee keksien kera. Salaattipöydän vesimelonit olivat kovasti kaikkien lasten mieleen.
Leikki-ikäiset kaverukset valitsivat lasten listalta spagetti bolognesen. Iso annos puolitettiin kahdelle naperolle. Ruoan määrä olikin vallan riittävä 3-vuotiaalle neidille, mutta 4-vuotias poika olisi jaksanut enemmänkin ja maisteli sitten äidinkin annoksesta. Kaikki lapset saivat omat söpöt lastenaterimet ja mukit. Huomaavaista oli myös se, että lasten maitomukit kaadettiin puolilleen ja loppu tuotiin tarjolle pullossa. Täydet maitolasit yhdistettynä leikki- ja taaperoikäisiin ruokailijoihin kun sisältää aina pienen jännitysmomentin nimeltä kenen lasi kaatuu ensin ;). 
Tästäkin Dennis-ketjun ravintolasta löytyi ravintolan perältä pieni leikkipaikka. Testiryhmän vauvaa lukuun ottamatta kaikki lapset karkasivatkin puuharuudun pariin, kun vatsat oli täytetty. Olimme tällä kertaa ainoa lapsellinen seurue Denniksessä, muuten ravintolan pöydät täyttyivät pääosin työpaikkalounastajista. Kuten lukijavinkissäkin todettiin, Denniksessä ilmapiiri oli ystävällinen ja palvelu hyvää, joten tälläkin kertaa poistuimme ketjun ravintolasta hyvillä mielin.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Isosiilikala ja muita akvaarion asukkeja

Tiitiäisen puistossa katselimme vuoroin kelloa ja vuoroin korkealta kallion päältä näkyvää Särkänniemeä. Junan lähtöön oli vielä aika monta tuntia ja ulkoilun jälkeen lämpimät sisätilat houkuttelivat. Näpyttelimme siis kännykän nettiselaimeen Särkänniemen osoitteen. Kesäajan ulkopuolella muutaman kerran päivässä esitettävät delfinaario- ja planetaarioesitykset olivat jo ohitse, mutta akvaarioon pääsisi. Kysyimme lapsilta, haluaisivatko he mennä katsomaan kaloja ja kun vastaus oli yksimielinen "Joo!", otimme suunnaksi Särkänniemen.
Särkänniemen akvaario sijaitsee samassa rakennuksessa planetaarion kanssa. Liput aikuisilta ja yli 3-vuotiailta lapsilta maksoivat 10 euroa. Pääsymaksu tuntui melko kalliilta, onneksi pienimmät testiryhmäläiset pääsivät sentään maksutta sisään. Akvaarion ovella meitä oli vastassa toinen ikävä yllätys, nimittäin tiedote, että akvaarion tiloissa olisi portaita ja liikkuminen lastenrattaiden kanssa voisi olla hankalaa. No, päätimme kuitenkin katsoa, mitä oven takaa löytyisi.
Kaksikerroksisen akvaarion kerrosten välillä oli tosiaan pelkät kierreportaat, ei hissiä. Ylempi kerros oli nopeasti katsottu läpi, kala-altaita kun ei kovin montaa ollut. Jätimme rattaat kierroksen ajaksi parkkiin ja kapusimme portaita pitkin alakertaan. Aikuisen näkökulmasta alakerrankin altaat oli nähty muutamassa minuutissa. Muihin suomalaisiin akvaarioihin (meille tuttuja ovat Sea life ja Kotkan Maretarium) verrattuna Särkänniemen akvaario on nimittäin tosi pieni ja ulkoasultaankin jo aika vanhanaikainen. Viimeisin käyntini Särkänniemen akvaariossa on omasta lapsuudesta 90-luvulta ja tuntuu siltä, että ihan hirveästi muutoksia tuon jälkeen ei ole tapahtunut. Kokoon ja tarjontaan nähden pääsylipun hinta alkoi tuntua vielä kalliimmalta.
Lapset eivät kuitenkaan ole samalla tavalla kriittisiä kuin me aikuiset ja heistä akvaariossa oli kivaa. Naperot viihtyivät vedenalaisten ihmeiden äärellä, vaikka osa altaista oli niin korkealla, että alle metrin mittainen taapero juuri ja juuri ylettyi kurkkaamaan niihin. Vähän elämyksellisyyttäkin Särkänniemen akvaariossa oli tarjolla, kun yhdessä altaassa puhkesi ukkosmyrsky. Pieni kalafani oli lisäksi ikionnellinen, kun sai kotiinviemisiksi akvaarion asukkaista kertovan infovihkosen. Jäimme kuitenkin kaipaamaan penkkejä, joille olisi voinut istahtaa akvaariokierroksen lomassa, niitä kun ei koko paikassa ollut yhden yhtä.
Akvaarion ulkopuolella, aivan sen oven vieressä on tilava ja hyvinvarusteltu lastenhoitohuone, jossa saatiin hoidettua niin vaipanvaihdot kuin pottailutkin.
Missä teidän mielestänne on (Suomen) hienoin akvaario?

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Puistoilua tamperelaisittain

Koska säät suosivat ja aurinko paistoi maaliskuiselta taivaalta Tampereella viettämämme parin päivän aikana, päätimme testata myös kaupungin leikkipuistotarjontaa. Valinta tehtiin lopulta kahden ehdokkaan, Pikku kakkosen puiston ja Tiitiäisen satupuiston, välillä. Kiitos vinkeistä teille lukijoille! Päädyimme viimein näistä jälkimmäiseen, sillä ajattelimme, että lasten mielikuvitusta ruokkivaksi suunniteltu puisto olisi hiukan tavanomaisista leikkipaikoista poikkeava.
Tiitiäisen satupuisto sijaitsee Näsinpuistossa. Me kävelimme puistoon Finlaysonilta, eikä matka tuntunut pitkältä. Opasteita ei paikalle oikein ollut, joten jouduimme - kunnon turistien tapaan - tarkistamaan sijaintia puhelimen navigaattorista. Näsinkallion laelta puisto kuitenkin löytyi niin kuin pitikin.
Viime vuoden lopulla avattu Tiitiäisen satupuisto pohjautuu Kirsi Kunnaksen runoihin ja niissä esiintyviin hahmoihin. Puistosta löytyy niin Jaakko Vaakko vesirotta, Tunteellinen siili kuin pikkuinen Haitulakin. Meidän lapsillemme Tiitiäisen satupuun runot eivät ole vielä juurikaan tuttuja, mutta se ei haitannut menoa. Leikki-ikäiset viihtyivät puistossa tosi hyvin. Touhuttavaa on monenlaista, liukumäkiä, trampoliineja, hiekkalaatikko, kiipeilyteline...Etenkin maantasossa olevat trampoliinit olivat lasten mieleen.
Tiitiäisen puiston arkkitehtuuri poikkeaa perinteisestä leikkipuistosta. Erilaisia muotoja, kumpareita ja värikkäitä materiaaleja on enemmän kuin peruspuistossa. Testiryhmän taaperoista toinen nukkui päiväunia puistoilun aikana, mutta toinen, vielä konttausvaiheessa oleva pikkuinen pääsi tutustumaan pehmeisiin kumpuihin ja laskemaan loivasta liukumäestä. Ainakin näin kesäajan ulkopuolella Tiitiäisen satupuistosta löytyivät parhaat leikkipuitteet hiukan taaperoita isommille lapsille. 1-vuotiaiden naperoiden äiteinä jäimme vähän kaipaamaan pienille keinuja tms. omaa leikkipaikkaa.
Puistossa seisoskeleville aikuisille Tiitiäisen satupuisto tarjoaa hienot näköalat Näsijärvelle ja Särkänniemen suuntaan. Niin ja mikään ei tietysti estä aikuisiakaan hypähtelemästä hiukan trampoliinilla tai kiipeämästä lukulampun alle isoon nojatuoliin viettämään vaikkapa yhteistä lorutuokiota lapsen kanssa :).