torstai 31. heinäkuuta 2014

Viikon vinkki: Touhua merimaisemissa

 


Jälleen on koittanut torstai ja viikon vinkin aika. Helteet ja uintikelit jatkuvat, mutta tapahtumakalenterista löytyy tulevalle viikonlopulle muutamia vaihtoehtoisia tapahtumia. Muistatteko, kun vierailimme alkukesästä Suomenlinnan naapurissa sijaitsevalla Lonnan saarella? Tulevana viikonloppuna Lonnassa on mahdollista päästä osallistumaan koko perheen muotoilutyöpajoihin. Työpajojen teemoina ovat Kelluvat kulkupelit sekä Leluja ja pelejä luonnosta. Muotoilijoiden ohjaamat työpajat ovat maksuttomia, mutta yhteysvene Kauppatorilta kustantaa 7€/2,5€.

Merellistä hupia voi lähteä kokemaan Katajanokalle, kun Allas pop up kahvila & puutarhassa seikkailee Viking Linen laivoilta tuttu Ville Viking. Lasten päivässä 2.8 klo 12-16 on luvassa ulkoleikkejä ja merellistä hupia koko perheelle.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Piknik meren äärellä

 

Aikaisemmassa postauksessa kerroimme vierailusta kirkkonummelaiselle Rehndahlin kotieläintilalle. Maatilavisiitin jälkeen oli eväshetken aika ja sitä varten ajelimme kohti Porkkalanniemeä. Ystävä oli vinkannut niemen eteläkärjen olevan ihana paikka merenrantahaaveiluun, grillailuun ja eväidensyöntiin. Porkkalanniemellä on laajat luonnonsuojelu- ja virkistysalueet ja niemen kärkikin sijaitsee luonnonsuojelualueella.



Ajoimme autolla niin pitkälle kuin luonnonsuojelualeen opasteita riitti ja jätimme sitten auton parkkiin pysäköintialueelle. Parkkipaikalta lähti polku, jota ryhdyimme reippaasti taivaltamaan. Rattaita tällä polulla ei pysty työntämään, joten ihan pikkuisille retkeilijöille kannattaa ottaa mukaan kantoreppu tai -liina. Matkaa niemen eteläkärkeen, Pampskatanille, kertyi arviolta reilun kilometrin verran. Neljävuotias jaksoi kävellä matkan hyvin ja kaksivuotias taaperokin pysyi mainiosti matkassa mukana, kun välillä pääsi isän hartioille kulkemaan. Reitin varrella oli myös huusseja.



Puolisen tuntia metsässä käveltyämme avautui edessämme todella kaunis maisema; sileitä kallioita, kirkas taivas ja kimalteleva meri. Pampskatan on oikea meri-ihmisen unelmapaikka. Grillipaikka ja pöytäryhmäkin rannasta löytyi, mutta me päätimme nauttia eväämme auringon lämmittämillä rantakallioilla. Lapsille vaihdettiin uimavaatteet päälle ja vaikka merivesi tuntuikin aika viileältä varsinaiseen uimiseen, kahlailivat muksut innoissaan kirkkaassa vedessä. Sileät kivet ja kalliot olivat myös liukkaita, joten etenkin kaksivuotiaan nopsajalan kanssa sai olla tarkkana. Leluja ei tällä retkellä tarvinnut kuskata mukana, niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa kallionkoloista, rantavedestä ja metsästä löytyi. Kukaan meistä ei olisi malttanut lähteä Pampskatanilta pois, mutta onni on, että paikkaan pääsee uudestaankin. Päätimmekin saman tien, että tänne palataan koko päivän retkelle isompien eväiden kanssa. Matkalla parkkipaikalle valitsimme väärän polun, mutta onneksi harhareitti ei ollut kovin paha ja auto löytyi muutaman sadan metrin päästä. Lapsi kyllä sanoi parikin kertaa, että "Me ei tultu tästä", mutta hölmöt vanhemmat eivät uskoneet :).

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Jotain ihan uutta - Murulandia


Muutama viikko sitten sadepäiviä riitti ja riitti, yksi toisensa jälkeen. Eräänä tällaisena sateisen harmaana aamuna olin lasten kanssa yksin kotona. Odottelimme isän kesäloman alkua ja kaikki kaveritkin tuntuivat olevan jossain päin maailmaa lomailemassa. Esikoinen, 4 vee, kysyi; "Voitaisiinko mennä johonkin kivaan sisäleikkipaikkaan?". Ja jotenkin se "Joo-o, mennään vaan..." vain lipsahti suustani, vaikka yleensä koen aika uuvuttaviksi pomppulinnapaikkavierailut leikki-ikäisen ja taaperon kanssa, ainakin ilman apukäsiä.
Mutta luvattu mikä luvattu! Päätin, että testaisimme hyvien julkisten yhteyksien päähän, Sörnäisten Kurvin lähelle, keväällä avatun Murulandian. Googlettelin nopsasti paikkaa ja vaikka kokemuksia löytyikin aika vähän, olivat ne pääosin positiivisia (jopa kriittisyydestään tunnetuilla keskustelupalstoilla ;) ). Mukaan pakkasimme sisätossut ja juomapullot. Netistä luin, että omia eväitä ei Murulandiassa saa syödä, joten ne jätimme suosiolla kotiin ja varasin sen sijaan vähän lounasrahaa.



Murulandia oli helppo löytää. Paikka sijaitsee lyhen kävelymatkan päässä Sörnäisten metroasemalta, ulkoapäin tavallisen toimistotalon ensimmäisessä kerroksessa. Eteisessä oli naulakkojen lisäksi oma huone rattaiden säilytykseen. Kuopus oli kuitenkin nukahtanut menomatkalla päiväunille, joten sain luvan ottaa rattaat mukaan sisätiloihin.
Sisäänpääsymaksu Murulandiaan on 18 euroa yli 1-vuotiailta, 8 euroa 6 kk - 1 vuoden ikäisiltä ja 12 euroa aikuisilta. Testipäivänä aikuiset pääsivät tarjoushinnalla sisään, mutta kyllä 42 euroa meidän kolmen huveista hiukan kirpaisi. Meille ensikertalaisille Murulandiaan tutustuminen aloitettiin opastuksen kera. Ja opastettu kierros tuli kyllä tarpeeseen, sen verran monenlaista juttua Murulandiasta löytyi. Oli laboratorio, sensoripöytiä, taidepaja, pimeä huone, valohuoneet aikuisille ja lapsille, vesileikkejä, luontopolku, joulumaailma, seikkailurata, kauppaleikki, nukkeneuvola, soittimia ja pelejä, junaratoja, nukkekoteja ja autoja joka lähtöön....Esikoisen silmät laajenivat hämmästyksestä ja ihastuksesta, kaikki tämä vain leikkimistä varten!
Pikkuveljen nukkuessa aloitimme 4-vuotiaan kanssa Murulandiaan tutustumisen laboratoriosta. Lasta kiinnostivat kovasti eri eläinten ruumiinrakennetta esittelevät mallit, esimerkiksi sammakon jalkojen isot hyppylihakset. Hartaudella tutkittiin myös mitä kaikkea löytyy meidän jokaisen hampaan tai silmän sisältä ja miltä näyttävät nuhaa tai vatsatautia aiheuttavat virukset ja bakteerit. Labrahuoneessa oli myös mikroskooppeja, joilla olisi saanut tutkia esimerkiksi kärpäsiä tai verta (testilaseja olisi saanut lainata kassalta), mutta tämä tuntui leikki-ikäisestä vielä ilmeisesti vähän liian jännittävältä. Laboratoriossa oli lisäksi erilaisia rakennussarjoja ja mekin onnistuimme kokoamaan lapsen kanssa Star Wars -musiikkia soittavan vempeleen.




Isossa leikkisalissa luonnosta ja eläimistä kiinnostunut lapsi säntäsi ensimmäisenä "luontopolulle". Ainavihreiden puiden ja kukkien lomassa kulki pieni polku, jolla saattoi törmätä pehmoisiin metsän asukkaisiin, kurkata pesäkoloon ja opiskella mielenkiintoisia yksityiskohtia luonnosta ja eläimistä.
Useimmista muista sisäleikkipuistoista poiketen Murulandiassa painopiste on fyysisen toiminnan, hyppimisen, pomppimisen ja pelailun sijaan leikkimisessä. Yksityiskohtia pursuavat leikkimaailmat imaisevat lapset mukanaan ja vilkkaampikin napero jaksaa keskittyä touhuamiseen. Muutama liikunnallinenkin piste paikasta kuitenkin löytyi. Näistä seikkailurata oli kovasti 4-vuotiaan mieleen. Kaikkein kivointa oli kuulemma liukua vaijeria pitkin. Huuuiiih! Oli muuten hauskaa aikuisestakin!




Pikkuveljen herättyä päiväunilta alkoi olla lounasaika. Tarjolla oli muutama kotiruokatyyppinen lämminruokavaihtoehto. Meidän lapset valitsivat listalta hernekeittoa. Lasten keittoannos maksoi kolmisen euroa. Muksujen keitot ja mehut sekä äidin täytetty leipä kustansivat kaikki yhteensä alle kympin, eli suht edullisesti saatiin vatsan täytettä. Vessat olivat siistit ja kaikki lasten kanssa asiointiin tarvittava hoitopöydistä pottiin löytyi.
Kahden vesselin kanssa jatkoimme leikkejä ensin isossa leikkisalissa. Sopivalle leikkimiskorkeudelle asetetut juna- ja autoradat sekä pienoismaailmat viihdyttivät lapsia ja äiti sai rentoutua säkkituolilla. Seikkailurata oli 2-vuotiaalle vielä vähän haastava, mutta viereisestä huoneesta löytyi jännittävä lasten valohuone. Täällä suuri hitti oli väriä vaihtava pallomeri.


Kun ison leikkisalin melkeinpä kaikki pisteet oli tutkittu ja testattu vähän joka juttua, siirryimme takaisin pienempiin huoneisiin. Piipahdimme vauvahuoneessa, jossa oli valtava valikoima puuhamattoja ja aktiviteettileluja sekä aikuisten valohuoneessa, jonka leikkiakvaario kiinnosti etenkin nuorempaa lasta. Lopulta käytävän päästä löytyi huone, josta ei olisi maltettu lähteä millään pois. Taidepajan vanha kunnon vesileikkipiste kirvoitti innostuneita huudahduksia varsinkin kuopukselta. Veneleikin lomassa isoveli malttoi vähän taiteillakin. Perinteisten maalausvälineiden lisäksi huoneessa oli vapaasti käytettävissä mm. erilaisia muovailutarvikkeita ja helmiaskartelumateriaaleja.
Murulandian omistaa suomalais-venäläinen perhe. Paikan konsepti on kuulemma maailmallakin ainutlaatuinen ja on saanut vaikutteita sisäleikkipaikoista ympäri maailman. Se, että Murulandia on perustettu entisiin toimistotiloihin, pistää osittain (aikuisen) silmään. Lapsia ja leikkimistä tämä ei kuitenkaan häiritse. Ainakin testipäivänä joka puolella oli tosi siistiä, ei villakoiria tai epämääräisiä tahmoja missään. Henkilökunta siivoilee päivän mittaan leikkien jälkiä, mutta kivaa on, että siivouksen aika on vasta sen jälkeen, kun leikit on leikitty.
Murulandia on suorastaan hämmentävän täynnä tekemistä ja pieniä, hauskoja yksityiskohtia, joista tässä on esiteltynä vain pieni osa. Kannattaakin käydä itse paikan päällä ihmettelemässä!  Aikaa ensivisiitille suosittelen varaamaan reilusti, jotta leikkiä ehtii koko rahan edestä. Mekin viihdyimme Murulandiassa melkein kuusi tuntia (ja voin sanoa, että ihan easy-peasy homma ei ollut saada näitä murusia lähtemään kotimatkalle...).
Onko joku teistä jo ennättänyt testaamaan Murulandian? 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Mamma mian maisemissa

Aikaisemmassa postauksessa esiteltiin Skiathoksen lomamme majapaikka. Tässä postissa on luvassa hiukan yleisempää juttua tästä kauniista saaresta, jolla tosiaan on kuvattu osa ihanan hömpän Mamma mia -elokuvankin kohtauksista.


Skiathos on kreikkalaiseksi saareksi poikkeuksellisenkin vihreä ja kasvillisuus näytti ulottuvan korkealle vuorille asti. Me emme tällä kertaa vuokranneet lomamme aikana autoa, vaan liikuimme kävellen, vesitaksilla ja paikallisbussilla. Bussilla oli edullista liikkua ja pysäkkejä oli tiheässä. Me teimme bussilla päiväretken saaren kauneimmaksi mainostetulle Koukounaries-rannalle. Meillä ei ollut rattaita rantaretkellä mukana, eikä ainakaan bussin sisätiloissa olisi ollut paikkaakaan lastenvaunuille.


Koukounaries-ranta olikin tosi kaunis. Vaaleaa, hienoa hiekkaa ja loivasti syvenevä kirkas vesi. Ranta oli myös hyvin suosittu ja (maksulliset) rantatuolit aika täynnä. Lapset kuitenkin viihtyivät hiekkakakkuja leipoen, vedessä polskien ja simpukoita sekä kauniita kiviä etsien useamman tunnin. Rannalla oli myös ravintola, joskin meillä oli tällä reissulla omat eväät mukana. Tuollainen pieni kylmälaukku onkin osoittautunut rantaretkillä tosi käteväksi. Siellä säilyvät hellepäivänäkin viileinä ja freeseinä jääkaapista mukaan napatut juomat sekä hedelmät ja suklaakeksit monta tuntia.


Saaren pääkaupunki on niin ikään nimeltään Skiathos ja siellä on ihan kiva pyörähtää lomalla, vaikka hotelli sijaitsisikin hiukan kauempana. Skiathoksen kaupunkiin pääsee useista kohteista vesitaksilla tai paikallisbussilla. Saaren pääkaupunki on pieni merenrantakaupunki. Satama-alueella on vieri vieressä ravintoloita ja kahviloita ja kirkkaassa vedessä voi bongailla pieniä ja vähän isompiakin meren eläviä.
Pääkauppakatu on nimeltään Papadiamantis ja sen varrelta tai läheisyydestä löytyy vaatekauppoja (mm. Benetton), ravintoloita, matkamuisto- ja käsityöläismyymälöitä, lapsille lelukauppoja sekä apteekkeja, joista saa edullisesti kreikkalaista kosmetiikkaa, mm. Korresin tuotteita. Kaupat ovat auki myöhään iltaan ja osa niistä on keskipäivällä pahimpien helteiden aikaan muutaman tunnin ajan suljettuna. 

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Lapsiperheen lomaparatiisi?

Puhtaat uimavedet, siisti hotellihuone, rauhallinen sijainti, leikkipaikka, turvallinen parveke, suojaisa lastenallas, sopivaa ruokaa myös perheen pienimmille...muun muassa tällaisia asioita meidän perhe ja ehkä joku toinenkin pikkulasten kanssa reissaava pitää tärkeinä (ranta)lomamatkaa suunnitellessa.
Meidän perheemme onnistui tänä kesänä pääsemään aika lähelle omaa unelmien lomakohdettamme, kun kävimme Kreikassa Skiathoksen saarella. Kreikka on yksi suosikkikohteistamme ja sen kauniille pikkusaarille palaamme kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa olimme hyvän matkamessutarjouksen innoittamina varanneet majoituksen täyden palvelun Kassandra Bay -hotellista. Kuvauksen perusteella uskalsimme odottaa tasokasta paikkaa, mutta ihana hotelli jopa ylitti odotuksemme.


Meidän perhehuoneemme oli hotellihuoneeksi valtava, lähes 70 neliötä ja siihen kuului kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta ja koko huoneen levyinen terassi merinäköalalla. Ainakin minun silmääni miellytti huoneen sisustus, kaikki oli modernia, yksinkertaista, vaaleaa ja siistiä. Kuopuksen matkasänkykin sointui huoneiston väreihin. Palvelu hotellilla oli ystävällistä ja myös lapset huomioitiin kivasti. Joka ilta hotellisiivooja kävi huoneessa pyyhkeiden vaihdon yhteydessä tarjoamassa paikallisia keksejä tai muita nameja, taaperolle leperreltiin ja esikoisen kanssa heiteltiin ylävitosia.



Hotellilla oli oma uimaranta aurinkotuoleineen, joiden käyttö oli hotellin vieraille maksutonta. Rannalle sai tilata juomia ja pientä syötävää nappia painamalla. Itse ranta oli hiekkakakkujenkin tekemiseen soveltuvaa hiekkaa ja sen verran matala, että lapset pystyivät hyvin polskimaan rantavedessä. Rannalla olisi ollut mahdollisuus harrastaa kaikenlaista vesiaktiviteettia, mutta me jätimme sellaiset vielä toistaiseksi väliin. Hotellin rannalta lähti myös useamman kerran päivässä venekuljetus Skiathoksen kaupunkiin. Matka kesti noin 10 minuuttia ja oli lapsista tosi jännittävä. Rattaat sai otettua mukaan veneeseen.
Uima-altaiden vesi oli myös merivettä, todennäköisesti siitä syystä, että makea vesi on erittäin tiukassa Kreikan saarilla. Tämä vähän harmitti 4-vuotiasta uimaria, sillä ihan kauheasti ei suolaisessa vedessä voinut sukellella, kun silmiä alkoi kirvellä. Syvempiä altaita oli kaksi ja niistä toisen yhteydessä oli matala lastenallas.



Uimisen ohella lasten suosikkiloma-aktiviteetin tittelistä kisasi hotellin leikkipaikka. Ennen reissua olin tainnut lukea, että hotellissa olisi lapsille leikkihuone, mutta tämä oli ehkä vähän turhan vaatimattomasti ilmaistu, sillä paikan päällä odotti ennemminkin pienikokoinen sisäleikkipuisto. Meidän naperot olivat aivan innoissaan kiipeilysokkelosta, pallomerestä ja leikkilaivasta liukumäkineen. Jos 30 asteen helle ei riittänyt saamaan hikeä pintaan, niin leikkipaikalla touhutessa se viimeistään onnistui.
Kassandra Bay -hotelli sijaitsee noin 3 kilometrin päässä Skiathoksen kaupungista ja sen ruokapaikoista. Vaikka lähistöllä olikin muutama kiva ravintola (mm. aivan naapurissa Ta Nissia -niminen taverna, jossa oli lastenlista ja ulkoleikkipaikka), söimme lomalla suurimmaksi osaksi hotellin ravintolassa. Testasimme niin snack-, lounas- kuin illallislistaakin ja yhtenä iltana, kun lapset väsähtivät aikaisin, tilasimme ruokaa huonepalvelusta. Meillä ei ollut all inclusivea tms., mutta hotellilta olisi toki ollut mahdollista ostaa puolihoito loman ajaksi. Lasten listalla oli ilahduttavasti valittavana muutakin kuin ranskiksia. Tarjolla oli mm. salaatteja ja kasvispastoja. Pinaatti-fetapasta nousikin meidän esikoisen suosikiksi.
Vaikka lasten näkökulmasta Kassandra Baystä löytyikin ehkä kaikki tarvittava onnistuneeseen lomaan, niin mainitaan myös muutama miinuspuoli. Toisin kuin monissa muissa etelän hotelleissa, Kassandra Bayssä ei ole omaa supermarkettia. Lähimpään kauppaan oli matkaa noin kilometrin verran. Se ei kuulosta pitkältä, mutta esim. painavia vesipulloja oli ikävä kantaa helteessä. Kaupparetti kulki lisäksi vilkkaasti liikennöidyn tien varrella. Jalkakäytävää ei ollut ja siksi mekään emme uskaltaneet kulkea matkaa lasten kanssa. Hotellin jo vähän kulahtanut kuntosali oli myös pieni pettymys.
Kaiken kaikkiaan Kassandra Bay -hotelli oli kuitenkin yksi parhaimmista, joissa olen etelän reissuilla majoittunut ja Kreikan hotelleista ehdottomasti ykkönen. Suosittelen lämpimästi, jos olette suuntaamassa tuonne päin maailmaa!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Huvipuistoilua Tukholman malliin


Taannoisella Ruotsin vierailullamme koimme Tukholmassakin meille jotain uutta. Scandicilta saatuun pakettiin kuuluivat nimittäin myös sisäänpääsyliput Skansenilla (Korj. Djurgårdenissa) sijaitsevaan huvipuistoon, Gröna Lundiin. Suuntasimme hurvittelemaan puistoon maanantai-iltapäivänä autolla. Kulkuvälineen valinta oli suuri virhe, sillä parkkipaikkoja huvipuiston läheisyydessä on kävijämäärään nähden vähän. Sopivaa koloa autollemme saikin etsiä jonkin aikaa ja lopulta muu perhe luovutti ja isi jatkoi etsintää yksin. Sopiva kolo autollekin lopulta löytyi ja isikin pääsi huvipuiston tunnelmaan.
Tunnelmaa Gröna Lundissa nimittäin todellakin riitti. Huvipuistossa oli sitä aitoa, vanhan ajan tivolihenkeä runsain mitoin ja fiilis ihan erilainen kuin esimerkiksi kotoisalla Linnanmäellä. Myös hinnoittelu Gröna Lundissa on jäänyt taannoiselle tavalle. Sisäänpääsy maksaa jokaiselta kävijältä ja lisäksi kaikkiin laitteisiin on hankittava omat laiteliput. Osa laitteista "syö" useamman kuin yhden lipun, ja vaikka yksi lippu maksaa vain n. 20Kr, voi kokonaiskustannus neljältä hengeltä olla jo ihan tuntuva. Meidän perheen lapset ovat (onneksi) vielä sen verran nuoria, että jätimme hurjimmat (ja kalliimmat) laitteet käymättä ja tyydyimme pienten lasten karuselleihin yms.
Muutenkin kuin hinnoittelun puolesta täytyy vetää hieman kotiin päin ja kehua enemmän Linnanmäkeä kuin Gröna Lundia. Tukholman tivoli on sijainniltaan melko ahtaan oloinen, niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Sisääntulon lähellä oli koko ajan kovasti tungosta ja pienistä tivolin kävijöistä sai pitää todella kiinni, etteivät he huku ihmisvilinään. Linnanmäki tuntuu väljemmältä ja alue jotenkin selkeämmältä.
Gröna Lundissa alle kolmevuotiaat hurvittelevat laitteissa ilman tikettejä, mutta he eivät kuitenkaan pääse laitteisiin ilman aikuista. Ja aikuisella tarkoitetaan nimenomaan aikuista ja eräässä tapauksessa näimmekin kuinka n. 3-vuotias käännytettiin karusellin portilta pois, kun seurana oli vain noin rippikouluikäinen sisko.



Kaikesta huolimatta Gröna Lund on huvipuistoikäisille lapsille varmasti käymisen arvoinen paikka. Meillä ainakin puhuttiin vielä pitkään lentävistä elefanteista ja Tuff Tuff -junasta. Mikäli vierailu Gröna Lundissa kiinnostaa, tarjoaa Scandic-ketju yöpyjilleen sisäänpääsyliput pakettihintaan.
EDIT: Gröna Lundin huvipuistoon saa hankittua myös rannekkeita 310 kruunun hintaan sekä erilaisia lippupaketteja. Pienten puolella rannekkeita kuitenkin näkyi melko vähän, eikä sille ehkä olisi saanutkaan tarpeeksi vastinetta. Isommille lapsille ranneke on kuitenkin varmasti tarpeellinen hankinta. Tarkemmat hintatiedot voi tarkastaa täältä.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Hotelli puiston laidalla



Gotlannin reissumme paluumatkalla yövyimme vielä pari yötä hotellissa Tukholmassa. Vaikka Gotlannin mökkimajoitus ja lähileipomot olivatkin toisaalta ihania, kyllä valmiiksi sijattuja vuoteita ja valmiiksi tehtyjä aamupaloja vain osaa arvostaa tarpeeksi vasta kun ne puuttuvat.
Saimme Scandicilta mahdollisuuden yöpyä Humlegårdin kupeessa sijaitsevassa Scandic Parkissa. Hotelli oli meille sijainniltaan juuri sopiva, sillä siitä oli vain lyhyt kävelymatka keskustaan ostoksille ja toisaalta sen vieressä sijaitsi niin leikkipuistot lapsille kuin lenkkimaastot isille.
 

Scandic Parkissa otetaan lapset huomioon jo heti sisäänkirjautumisvaiheessa. Viihdykkeitä tarjottiin matkaan useammanlaisia, piirustusvälineistä rakennuspalikoihin ja tiskin edestä löytyneet korokeportaat sai lapsetkin tuntemaan itsentä oikeiksi asiakkaiksi, kun kerrankin pystyi asioimaan lähes samalla tasolla aikuisten kanssa. Leikkipaikkaa hotellin aulasta ei enää nykyään löydy, mutta me vietimmekin kaikki leikkihetket läheisissä leikkipuistoissa.
Muuten hotellihuoneita on melko vaikea arvoida, niiden ollessa niin toistensa kaltaisia, mutta pisteet Scandic Parkille siitä, että huoneesta löytyi tyhjä jääkaappi. Nykyään minibaarit ovat poistuneet monista hotellihuoneista tai sitten ne ovat niin täynnä myytäviä virvokkeita, ettei sinne saa enää mahtumaan esimerkiksi lasten iltapalaeväitä. Parkissa tätä ongelmaa ei ollut, vaan jääkaappi mahdutti hyvin sisäänsä eväät useammallekin illalle.


Toinen mainitsemisen arvoinen asia tuli eteen hotellin aamiaisella. Aamiaistilasta löytyi nimittäin se kaivattu leikkipaikka, mikä helpotti huomattavasti vanhempien pitkän kaavan aamupalan nauttimista. Lisäksi lapsille oli katettu oma aamiaispöytä hieman muita pöytiä matalammalle, joten lapset pääsivät itse santsaamaan. Lasten aamiaispöydän herkkuja testiryhmän mielestä olivat erityisesti hedelmävartaat ja letut.
Meidän Scandic-pakettiin kuului majoituksen lisäksi myös liput Gröna Lundin huvipuistoon. Teimme retken meille uuteen tivoliin yhtenä iltapäivänä, mutta siitä lisää tulevassa postauksessa.
P.S Yksi vinkki kaikille hotellihuoneiden sisustajille: stailatkaa huoneisiin tarpeeksi koristetyynyjä ja vilttejä. Niitä uudelleen sijoittaen saa lapsen pysymään siellä sängyssä koko yön ;)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Gotlannissa kaikki on vinksin vonksin


Vietimme kesälomallamme kolme päivää Gotlannissa. Eilen kerroimme muutamista tärpeistä saaren pohjoisosassa ja seuraavassa vielä oma postauksensa yhdestä käyntikohteesta. Etukäteen olimme suunnitelleet, että otamme loman rennosti ja menemme sinne minne nokka näyttää. Vain yksi käyntikohde oli jo ennalta sovittu ja se oli tietenkin Visbyn eteläpuolella Kneibbyssä sijaitseva Sommarland ja Peppi Pitkätossun Huvikumpu. Tätä kohdetta lapset odottivat kovasti ja sinne me suuntasimmekin heti ensimmäisenä kokonaisena reissupäivänä.
Sommarlandin pääsyliput eivät ole sieltä halvimmasta päästä (250 Kr/kpl) ja lompakko kiitti, että nuorimmainen ei ollut vielä ehtinyt täyttää kriittistä 3-vuoden ikää. Samalla lipulla olisi päässyt sisään myös viereiseen vesipuistoon, mutta me emme tätä optiota tällä kertaa käyttäneet.


Mitä huvipuistossa sitten oli? No, se Peppi Pitkätossun talo katsastettiin tietysti heti ensimmäisenä. Hempeän värinen Huvikumpu oli helppo havaita huvipuiston keskeltä, eikä lapsia pidätellyt enää mikään. Huvikummun läpi kulki polku, joka johti nukkuvan Pepin, pikku-Ukon ja hurjien merirosvojen läpi yläkertaan, mistä johti vekkulamainen liukumäki takaisin alas. Tätä hieman jännittävääkin polkua pitkin lapset seikkailivat kerta toisensa jälkeen iloisena.
Huvikumpu oli ainoa Peppi-aiheinen kohde koko huvipuistossa. Muuten puistoalue täyttyi perinteisistä tivolilaitteista, kuten törmäilyautoista, vuoristoradasta, pomppulinnoista ja karusellista. Lapset kuitenkin viihtyivät monen monta tuntia – eikä meillä ollut mihinkään kiire. Pieni pettymyksen aihe oli se, että Peppi vain nukkui ja nukkui talossaan, eikä herännyt vaikka kuinka yritettiin herätellä. Ainoa hetki, kun Peppi oli hereillä, oli teatteriesityksessä.



Sisäänpääsymaksujen jälkeen puiston hintataso tuntui melko kohtuulliselta. Toki ruuista huvipuistossa saa aina maksaa sen huvipuistolisän, mutta ryöstötunnetta paikassa ei tullut. Laitteet tuntuivat olevan jonkun isomman huvipuiston jäämistöä, mutta leikki-ikäisiä lapsia se ei tuntunut haittaavan. Meidän perheen lemppareiksi osoittautuivat kullanhuuhdonta, sähköautorata ja se Pepin talo.