torstai 30. heinäkuuta 2015

Babybrunssi / Café Köket

Maanantaiaamu, tuo aamuista ankein. Mutta ei hätää, viikko lähtee heti paremmin käyntiin, kun sen aloittaa brunssilla Helsingin keskustassa viihtyisässä ja lapsiystävällisessä kahvilassa. Paikassa, jossa on riittävästi syöttötuoleja, sormiruokaa taaperoille, leikkipaikka isommille sisaruksille ja tilaa kruisailla lastenrattailla.
Jos Café Köket olisi tarjoillut pienten lasten vanhemmille suunnattua babybrunssiaan jo vuosi, pari sitten, olisi meidän seurueen löytänyt todennäköisesti harva se maanantai Senaatintorin kupeesta. Maanantaiaamujen kuluessa nykyisin viikkopalavereissa täysi-ikäisten kollegoiden kanssa säntäsimme babybrunssille kesälomamaanantaina. Täytyihän näin mahtavaa konseptia testata!


Babybrunssi on tarjolla Kiseleffin talossa, Senaatintorin laidalla sijaitsevassa Café Köketissä maanantaisin klo 10-12. Ensimmäisen kerroksen tilavaan kahvilaan on helppo tulla lastenvaunujenkin kanssa. Saimme brunssille mukaan neljän lapsen lisäksi lomailevat isät, joten varasimme varmuuden vuoksi pöydän etukäteen. Aika hyvin paikka täyttyikin lähinnä äideistä ja vauvoista sekä taaperoista koostuvista seurueista. Brunssin hinta on aikuiselta ja sormiruokailevalta vauvalta 15 euroa. Isommat lapset maksavat euron per ikävuosi.
Testipäivänä brunssipöydästä löytyi soijamaitoon tehtyä puuroa hillon kera, muutamaa erilaista salaattia, munakasta, kanavartaita, jogurttia ja myslejä sekä jälkkäriksi lettuja ja persikkarahkaa. Teet, kahvit ja omenamehu sisältyivät brunssin hintaan, sen sijaan leipä ei ja sitä jäimme hieman kaipaamaan, etenkin lapset ja porukan vege-äiti, kun mausteiset kanavartaat ja lihaisat salaatit jäivät syömättä.


Kun puurot ja letut oli syöty, karkasivat lapset leikkipaikalle. Pehmolelut, piirustusvälineet ja hyvä seura viihdyttivät naperoita ja me aikuiset saimme rauhassa lopetella ruokailua. Café Köketin takaosasta löytyy inva-wc ja lappu, joka kertoo, että hoitopöytä sekä potta sijaitsevat yläkerrassa. Kävimme kurkkaamassa ja siellähän nuo vauvaikäisen kanssa liikkuvalle tärkeät jutut olivat. Hoitotason tai ainakin potan voisi ehkä sijoittaa myös alakerran saniteettitiloihin, koska hissillä yläkertaan kapuaminen on aina hieman vaivalloisempaa.
Café Köketin babybrunssi on ehdottomasti tervetullut lisä kotiäitien ja -isien aamupäiviin. Pienten vauvojen kanssa liikkuvat kaipailivat brunssipöydän eteen tasoa, jolle lautasen voisi santsauksen ajaksi laskea, vauva kainalossa kun lautasen täyttäminen on muutenkin hankalaa. Pienellä viilauksella tästä saadaan vielä THE lattemammojen paikka! 

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Urpon ja Turpon luona Keuruulla

Urpo ja Turpo - nuo Hannele Huovin kirjasarjassa seikkailevat nallet ovat saaneet Keuruulle ihan oman talon. Me lähdimme tutustumaan nalleihin ja talon tarjontaan eräänä kesälomapäivänä kesäpaikastamme. Urpon ja Turpon talon sanotaan olevan elämyksellinen ja toiminnallinen kohde, jossa koko perhe viihtyy. Aika paljon luvattu, kun kilpailjoina ovat kuitenkin suuret huvipuistot ympäri Suomen. Nyt paikan kokeneena voin todeta, että ei kyllä liikaa luvattu!
Saavuimme perille heti talon aukeamisen aikaan kello 10. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi, sillä saimme ensimmäisen tunnin leikkiä talossa ihan oman porukan kesken. Mitä pidemmälle päivä ehti, alkoi talokin täyttymään yhä useammista pienistä jaloista. Mitä talossa sitten oli? Löytyi roolivaatteita, käsinukkeja, kauppaleikkivälineitä, pikkuautoja, kirjoja, askartelutarvikkeita ja paljon muuta. Ulkoleikeissä saattoi haastaa kaverin keppihevoskilpailuun, uittaa veneitä tai puhallella saippuakuplia. Tekemistä riitti niin sisällä kuin ulkonakin ja paikkaa vaihdettiinkin aina säätilanteen mukaan.



Meillä oli testiryhmässä mukana kahden äidin lisäksi yhteensä neljä lasta, ikähaarukalla 2v-6v. Ja koko porukka viihtyi. Tekemistä oli vaikka useammallekin kerralle, eikä pois olisi maltettu lähteä ollenkaan. Kotimatkalla lapset muistelivat innolla niin Barbien-jumppahetkeä kuin hauskoja roolivaatteitakin. Myös Urpon ja Turpon kanssa vietetty musiikkihetki jäi mieleen. Urpon ja Turpon talon keskeisiä teemoja ovat kiireettömyys ja yhdessä tekeminen. Lapsi ja aikuinen viettävät talossa laatuaikaa yhdessä ja aika kuluu kuin hujauksessa. Me vietimme talolla aikaa yhteensä 4 tuntia ja pidempäänkin olisimme ehdottomasti viihtyneet, ellei nuorimmaisen päiväunet olisi painaneet päälle.
Urpon ja Turpon talon sisäänpääsymaksu on 7 euroa/hlö, alle 2-vuotiaat ilmaiseksi. Mikäli taloon astelee koko viisihenkinen perhe, on sisäänpääsy yhteensä 25 euroa. Me hankimme paikasta perhepaketin, johon sisältyi sisäänpääsyn lisäksi herkullinen lounas viereisessä Pappilan Tavernassa. Lisätiedot voi tarkistaa täältä. Urpon ja Turpon talo on tänä kesänä auki vielä tämän viikon ajan, joten vielä ehtii vierailla satutalossa. 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Ennen Espoossa

To do -listallamme on jo pitkään ollut Espoossa sijaitseva Talomuseo Glims. Vihdoin sitten sattui sopivan joutilas kesälomalauantai ja lähdimme aamupäivästä ajelemaan naapurikaupunkiin. Vanhan espoolaisen maatilan elämää havainnollistava Glims sijaitsee Jorvin sairaalan vieressä, Bembölen kylässä. Paikkaan on hyvät yhteydet myös julkisilla liikennevälineillä esimerkiksi Helsingin keskustasta.



Museoalueen muodostavat 11 erilaista maatilan pihapiirin rakennusta, kuten aitta, riihi, talli ja maitokamari, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Useimpiin rakennuksiin pääsi sisälle ja niissä oli mukavasti vanhanajan rekvisiittaa mausteena. Testiryhmän lapsista etenkin tulevaa eskarilaista kiinnosti ihan jo esineiden katselu ja erikoisten vempaimien käyttötarkoituksen miettiminen.
Parasta molempien muksujen mielestä oli kuitenkin toiminnallisuus. Tallissa pääsi laukkaamaan keppihevosten kanssa, kana-aitauksen asukkaille sai syöttää apilaa ja pihapiirissä oli muutama ratsu, joiden selkään oli mahdollista hypätä. Näin kesäaikaan Glimsin pihapiirissä on myös 4H-yhdistyksen lammas- ja vuohiaitaus, jonka asukkaisiin pääsee tutustumaan lähemmin keskiviikkoiltapäivisin, kun paikalla on yhdistyksen opas.


Talomuseo Glimsin pääsymaksu on aikuisilta 4 euroa, alle 18-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi. Pihapiirissä ja alueella sijaitsevassa kahvilassa voi piipahtaa ilman pääsymaksua. Jos mahdollista, kannattaa retki ulkoilmamuseoon ajoittaa hyvälle säälle. Glims on avoinna vuoden ympäri tiistaista perjantaihin klo 10-17 ja viikonloppuisin klo 11-17. Paikassa järjestettävästä ohjelmasta, opastuksista ja erilaisista teemapäivistä saa tietoa museon kotisivuilta.
Vinkkinä vielä, että ihan muutaman minuutin ajomatkan päässä museoalueesta sijaitsee Espoon Ikea. Leikkipaikka ja lihapullalounas kruunasivat meidän junioreiden Espoo-päivän.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kasvisruokaa, Silvoplee!

Kasvisravintola Silvoplee alkaa olla jo ihan klassikko Helsingin ravintolamaailmassa. Vuodesta 1999 asti toiminut ravintola on muuttanut jokin aika sitten uusiin, avarampiin tiloihin Toisen linjan varrella. Muutto oli asiakkaankin näkökulmasta varsin tervetullut uudistus, sillä aikaisemmin lounasaikaan paikka oli lähes aina tupaten täynnä.
Olen käynyt uudessa Silvopleessä muutaman kerran syömässä aikuisten kesken ja jokin aika sitten suuntasimme paikkaan ensimmäistä kertaa lasten kanssa. Testiryhmän pienin nukkui päiväunia, joten lounaspöydän antimista nauttivat tällä kertaa kaksi aikuista ja kaksi lasta. Lisääntyneen tilan lisäksi äititestaajia ilahduttivat mm. napin painalluksella aukeava esteetön sisäänkäynti, syöttötuolit (näitä voisi olla pari lisääkin), mikro ja hoitopöytä vessassa.


Parkkeerasimme seurueemme pöydän ääreen ja lähdimme kokoamaan lounasta buffan alkupäästä. Silvopleen toiminta-ajatuksenahan on, että ruokaa kasataan seisovan pöydän monipuolisesta valikoimasta omalle lautaselle mieltymysten mukaan. Sitten siirrytään kassalle, jossa lautanen punnitaan ja ruoasta maksetaan annoksen painon mukaan. Koska eri sortteja on runsain mitoin, ongelmaksi meinaa tulla valinnan vaikeus; maistaako kaikkea vähän vai keskittyäkö joihinkin laatuihin? Ottaako hedelmiä vai kastikkeita, kevyitä salaatteja vai painavampia lämpimiä ruokia?
Testaajalapsista vanhempi on kaikkiruokainen ja ennakkoluuloton maistelija. Hän osoitti innoissaan, "Haluan tuota, tuota ja tuota. Ja enemmän tuota!" Makumieltymyksiltään rajoittuneemmalle pikkuveljelle kerättiin pienempi annos ja keskityttiin varmoihin suosikkeihin, kuten kukkakaalipataan, tofuun, juustoihin ja hedelmiin. Lasten annoksia ei hinnoitella Silvopleessä erikseen ja niinpä meidän perheen ruokailut (1 aikuinen, 2 lasta) maksoivat yhteensä lähes 30 euroa. Halvalla Silvopleessä on siis ainakin minun kokemukseni perusteella vaikea selvitä. Toisaalta hävikkiä tulee varmasti vähemmän, kun joka grammasta on maksanut. Kuten osasin odottaa, tyhjeni esikoisen lautanen nopeasti ja vain herkkusienet taisivat jäädä lautasen reunalle nököttämään. Nuorempi lapsi söi valikoiden ja parhaiten hänelle maistuivat Silvopleen tuore leipä ja vesimelonit.
P.S. Nostalgiamatkalle Lasten matkassa vanhoissa tiloissa sijainneeseen Silvopleehen pääset täältä.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Herra Hakkaraisen talossa

Meidän lapset ovat viime aikoina innostuneet Mauri Kunnaksen kirjoista. Etenkin joulupaketista löytynyt Herra Hakkarainen harrastaa on ollut suosittua iltasatulukemista. Niinpä tämän kesän retkikohteita miettiessämme päätimme, että perinteisen Muumimaailma-reissun sijaan voisimmekin suunnata kohti Sastamalassa sijaitsevaa Herra Hakkaraisen taloa. Alkuun mietimme, että yhdistäisimme vierailuun hotelliyöpymisen, mutta muiden lomasuunnitelmien painaessa päälle kallistuimme kuitenkin päiväretken kannalle. Helsingistä Sastamalaan huristelee autolla ihan kohtuullisessa ajassa, eli reilussa kahdessa tunnissa.
Kunnaksen kirjoista tutut satumaisemat kätkeytyvät Sastamalan keskusta-alueelta löytyvän, ulkoapäin melko tavallisen näköisen kivitalon seinien sisään. Sisäänkäynnin jälkeen vastassa on ensimmäisenä myymälä, jonka kassalta pääsyliput lunastetaan. Lippujen hinta on kesäkaudella 8 euroa yli 2-vuotiailta vierailijoilta, tätä nuoremmat pääsevät sisään ilmaiseksi. Jos seurueessa on vähintään neljä yli 2-vuotiasta, saa liput euron halvemmalla. Talvikaudella ulkoilma-aktiviteettien ollessa pois käytöstä pääsymaksu on hieman edullisempi.



Osuimme paikalle ruuhka-aikaan, Herra Hakkaraisen iltapäivän unissakävelykierroksen alkaessa. Ihka oikeaan Hakkikseen voi siis törmätä talossa kahdesti päivässä, klo 11 ja 14 (sunnuntaisin klo 14). Pienen alkujännityksen jälkeen meidän tenavat innostuivat vilkuttelemaan Hakkaraiselle. Rohkeimmat tyypit kävivät kättelemässä ja jopa halailemassa ystävällistä unissakävelijää.
Herra Hakkaraisen talossa on kaksi kerrosta ja Hakkarais-maailman lisäksi siis useita muihinkin Kunnaksen kirjoihin pohjautuvia teemahuoneita. Yläkerrasta löytyy Galleria-huone, jossa saa piirrellä ja värittää, Herra Hakkaraisen koti jännittävine ullakoineen sekä Ritarihuone, jonka suurin hitti näytti olevan liukumäellä varustettu ritarilinna. Alakerrassa on Avaruus-huone, jossa voi leikkiä astronauttia ja ohjata avaruusalusta sekä Koiramäki-kirjoihin pohjautuva vanhanajan kaupparaitti. Ihanassa Kinkkeliinin sekatavarakaupassa oli jatkuva kauppaleikki menossa. Ulkona on lisäksi näin kesäaikaan liikennnekaupunki, jossa pääsee polkuautoilemaan hauskassa kaupungissa, ajamaan bussilla ja viemään ajopelinsä vaikkapa autopesuun.


Sisätiloissa on aika ahdasta ja paljon portaita, joten rattaiden kanssa liikkuminen ei siellä oikein onnistu. Muutamia vaunuja talossa kyllä näkyi, mutta ne oli lähinnä parkeerattu johonkin nurkkaan ja vaunuikäisiä vauvoja kannettiin joko sylissä, kantoliinoissa tai -repuissa. Herra Hakkaraisen talosta ei saa ruokaa kesäkahvilan sämpylä-/pulla-/jäätelö-osastoa lukuun ottamatta. Ranneke on kuitenkin voimassa koko päivän, joten talosta voi poistua välillä esimerkiksi lounastamaan ja palata sitten jatkamaan leikkejä.
Meidän lapset viihtyivät Herra Hakkaraisen talossa mainiosti. Poikien suosikkijuttuja olivat avaruusteemainen huone sekä pihan polkuautot, mutta joka kohteessa saatiin kyllä hyvät leikit aikaiseksi. Vierailupäivänä porukkaa oli talossa melko paljon, mutta ihan mahdottoman kauan ei mihinkään juttuun onneksi tarvinnut jonottaa. Pisimmät jonotusajat taisivat olla polkuautojen luona. Kotimatkalla olimme tuskin päässeet Sastamalan keskustan ulkopuolelle, kun takapenkiltä jo kuului onnistuneen retken tuntomerkki, eli kysymys: "Milloin voidaan tulla uudestaan?".

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Ystäviä ja burgereita

Myönnetään, myönnetään.... Hampurilaiset ovat herkkuruokaamme. Nykyisin kaupunkikierrokset ovat sen verran harvinaista hupia, että siihen liittyvästä lounashetkestäkin haluaa tehdä mahdollisimman herkullisen. Niinpä suunnistimme taannoin koko testiporukan kanssa hampurilaisille uuteen Friends&Burgers -ravintolaan.
Huhtikuussa Helsingin Mikonkadulle auennut ravintola haluaa tarjota mahtavia burgereita. Raaka-aineet hankitaan laadusta tinkimättä pääosin paikallisilta tuottajilta, mahdollisimman lisäaineettomina. Ruoka valmistetaan paikan päällä itse ja se tarjoillaan hymyssä suin - aivan kuin omille ystäville.



Ja olihan se maukasta! Ranskanperunat aidon perunan makuisia ja hampurilaisen raaka-aineet tuoreen oloisia. Lapsille löytyi listalta oma ateria ja ruokajuomaksi maitoa. Junioriväessä pientä harmistusta aiheutti lelun puuttuminen ateriasta, mutta äidit huokaisivat helpotuksesta. Ruoka maistui kaikille erittäin hyvin, eikä moitteen sanaa kuulunut.
Osoitteessa Mikonkatu 8 sijaitseva ravintola ei ole kooltaan liian suuri ja koska suosio on hurjaa, saattaa vapaata pöytää joutua joskus hieman odottelemaan. Meidänkin poppoo ahtautui ensin pieneen kahden hengen pöytään, mutta ennen ruokien saapumista pääsimme onneksi levittäytymään myös viereiseen pöytään. Syöttötuoleja ravintolassa oli useampia ja myös mikro löytyi. Hoitotasoa tai pottaa ei meidän käyttämässämme wc-tilassa ollut, mutta jälkikäteen saimme tiedon, että yhdessä vessassa on hoitotaso ja pian myös potta. Me olimme liikenteessä yksien rattaiden kanssa ja Aikatalon hissejä käyttäen saimme rattat hyvin sisälle. Kunhan ruuhka hieman hälvenee, on Friends&Burgers miellyttävä ruokapaikka myös junioriväelle.
Edit. 14.7.2015 korjattu tieto hoitotasosta ja potasta wc-tiloissa.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Ihhahhaa - Päiväretki Orimattilaan

Kävimme hiljattain perheen kanssa retkellä Orimattilan kotieläinpuistossa. Symppiksessä paikassa olen itse vieraillut viimeksi ihan just eli melkein 30 vuotta sitten. Muistona tästä on edelleen kotialbumissa kuva, jossa ratsastan shetlanninponilla. Hevosten ja ponien lisäksi Orimattilan kotieläinpuistossa on liuta muitakin eläimiä - possuja, villisika, lehmiä, poro, vuohia ja erilaisia lintuja sekä lemmikkieläinpihan puolella kissoja, koiria ja kaneja. Lammasaitaus oli vierailuhetkellä tyhjillään, kenties sen asukkaat olivat jossain kesälaitumilla nautiskelemassa mehevämmästä ruohosta.



Eläimiin tutustumisen lisäksi lapsille riittää tekemistä puiston sisä- ja ulkoleikkipaikoilla. Touhutorpassa oli vanhan talon fiilikseen sopivasti sisustettua leikkitilaa ja muun muassa pallomeri. Ulkoleikkipaikoista löytyi perinteistä leikkipuistovälineistöä ja ilmeisesti orimattilalaiseen kaupunkikuvaan pohjautuva liikennekaupunki, jossa pääsi ajelemaan polkuautoilla ja -pyörillä.



Puisto ei ole pinta-alaltaan kovin suuri, mutta kauniilla säällä ja rauhassa joka kohteeseen tutustuen siellä saa kyllä kulumaan useamman tunnin ainakin tällaisten leikki-ikäisten lasten kanssa. Me nautimme ennen puistoon tutustumista lounasta kotieläinpuiston päärakennuksessa sijaitsevassa kahvila-ravintolassa. Päivän lounas maksoi aikuisilta 7 euroa ja lapsilta 5 euroa. Kotiruokamaiset annokset katosivat lautasilta nopeasti. Päärakennuksen ravintolan ohella kotieläinpuiston alueella on kahvila ja lisäksi mahdollisuus syödä omia eväitä.
Orimattilan kotieläinpuiston sisäänpääsymaksu on aikuisilta 7 euroa ja yli 2-vuotiailta lapsilta 5 euroa. Tähän sisältyvät paikan kaikki aktiviteetit poniratsastusta ja vossikka-ajelua lukuun ottamatta. Puisto on avoinna 9. elokuuta saakka joka päivä klo 11-19.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Brunssi Kartanon mailla

Perhebrunssit saivat muutaman kuukauden tauon jälkeen jatkoa kun suunnistimme ystävien kesken itäiseen Helsinkiin. Brunssipaikaksi valikoitui tällä kertaa Rastilan kartanossa sijaitseva ravintola Lähiö. Lähiö mainostaa nettisivuillaan olevansa kartanoravintola ilman jäykkää pönöttämistä. Tämän lauseen rohkaisemana uskalsimme suunnistaa paikalle eräänä aurinkoisena lauantai-aamupäivänä neljän aikuisen ja neljän alle kouluikäisen lapsen kanssa.


Rastilan kartano sijaitsee leirintäalueen porttien sisäpuolella. Rohkeasti siis vain porteista sisään ja auto parkkiin kartanon parkkipaikalle. Iso nurmikenttä houkutteli lapsia kirmaamaan ja pihalta löytynyt "vankilamökki" siivitti lasten mielikuvitusleikit yhä hurjempiin korkeuksiin. Sisällä ystävällinen henkilökunta toivotti koko poppoon lämpimästi tervetulleeksi ja syöttötuolikin aseteltiin pöydän päähän porukan pienintä varten valmiiksi. Brunssipöydästä löytyi muun muassa salaatteja, lammasmakkaraa, kasvismunakasta, muroja, talon leipää ja herkullista smoothieta. Valikoimaa ei ollut ylenmääriä, mutta niin juonioriväki kuin aikuisetkin saivat vatsansa pullolleen. Brunssiaterian kruunasi vielä jälkipalaksi paistetut vohvelit, jotka valmistuivat tällä kertaa perheen isien toimesta.
Ravintolan wc-tiloissa pienimmät asiakkaat ja heidän hoitajansa oli huomioitu muun muassa potalla ja puhdistuspyyhkeillä.





Ravintola Lähiön brunssi tarjoillaan lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11-16. Hintaa herkuttelulle tulee aikuisilta 21,50e ja lapsilta alle 12v 8e. Alle kuusivuotiaat naperot nauttivat brunssin antimista ruokailevan aikuisen seurassa ilmaiseksi.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Laiturilla kuivin jaloin


Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston info- ja näyttelytila Laituri toimii Kampissa, vanhan linja-autoaseman rakennuksessa. Laiturille on kaikkien helppo tulla (veloituksetta) ja aukioloajatkin ovat melko pitkät (arkisin klo 10-19 ja lauantaisin klo 12-16). Laiturilla pääsee tutkimaan alati muuttuvaa kaupunkikuvaa ja tutustumaan voimassa oleviin kehityshankkeisiin. Me olemme kokeneet useampaan kertaan paikan miellyttäväksi paikaksi vierailla myös lasten kanssa. Melko tiuhaan vaihtuvista näyttelyistä on löytynyt useampia lapsen mielelle sopivia, ja aikaisemmista vierailuistamme voikin lukea täältä ja täältä.



Tällä kertaa suuntasimme Laiturille askartelemaan paperiveneitä. Tilassa on esillä vielä syyskuun 12. päivään asti Veteen piirretty viiva -näyttely, joka esittelee Helsingin 130 kilometrin pituista, kaikille avointa rantaviivaa. Me kävimme katsastamassa näyttelyn lauantaina, jolloin lapset pääsivät osallistumaan myös Paperivene-työpajaan. Työpajoja järjestetään vielä heinäkuun ajan joka lauantai klo 14. Paperiveneiden lisäksi työpajasta tarttui mukaan itsetuunatut rantapallot ja omat tarranjäljet jäivät lattialla olleeseen isoon Helsingin karttaan.



Ensi lauantaille on lupailtu helteistä keliä, joten viikon vinkkinä Paperivene-pajassa voi piipahtaa vaikka ennen suuntaamista jollekin Helsingin yli 20 uimarannasta.