Olin jo jonkin aikaa ajatellut, että haluaisin mennä katsomaan Kiasman ja Marimekon yhteistyönäyttelyn, Kimpassa. Kun sitten sain innokkaan seuralaisen, 2-vuotiaan kuopukseni, mukaani kaupungille, päätös näyttelykäynnistä syntyi hetken päähänpistosta. Kiasman pääsymaksu on aikuisilta 10 euroa, alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään. Jätimme rattaat parkkiin ensimmäiseen kerrokseen ja hoitolaukun sekä muut painavammat kantamukset lukolliseen kaappiin.
Ensimmäinen Kimpassa-näyttelyn taideteos odottikin heti toiseen kerrokseen johtavan luiskan luona. "Pupu!", osoitti lapsi innoissaan itseään melkein tuplasti isompia, vaaleanpunaisia pupusia. Seuraava ilon aihe olikin sitten kävelyluiska. Miten hauska sitä pitkin olikaan askeltaa seuraavaan kerrokseen. Kimpassa-näyttely on esillä museon toisessa kerroksessa. Muistutuksena kaikille lasten kanssa näyttelyä kiertäville oli kyltti, jossa varoitettiin herkästi rikkoutuvista teoksista ja ohjattiin lapsi ja aikuinen kulkemaan käsi kädessä.
Lapsen kohdalla eniten Vau!-huudahduksia keräsivät Jenni Tuomisen keraamiset hahmot, joita hän palasi katsomaan uudestaan ja uudestaan. Äidin ihmetellessä valtavaa, koko seinän kokoista, karkeista (!) koottua ruusua, osoitteli lapsi innoissaan Mannerheimin ratsastajapatsasta. Heppahan se siellä!
Kiasman kolmannessa kerroksessa levittäytyy Kiasma Hits -näyttely. 15-vuotiasta Kiasmaa juhlistavassa kokoelmanäyttelyssä on valikoituja helmiä museon kokoelmista. Tässä näyttelyssä on myös lapsille suunnattu osuus, Kiasma-monsterin kierros. Mekin tutkimme monsterin lattiaan jättämiä jälkiä, mutta kierrokseen liittyvät tehtävät olivat vielä vähän haastavia näin pienelle näyttelyvieraalle. Kiasma Hits -näyttelyn ehdoton hittikohde lapsen näkökulmasta oli Jacob Dahlgrenin värikkäistä nauhoista koostuva teos. Parasta tietenkin on, että nauhojen sekaan saa sukeltaa. Kaksivuotias kikatteli innoissaan, kun piileskelimme nauhojen keskellä.
Museokierros päätettiin neljänteen kerrokseen, chileläissyntyisen Alfredo Jaarin Kun runous ei riitä -näyttelyn vaikuttavien teosten pariin. Tämä näyttely oli tosi hieno ja koskettava. Sen teemat ovat vakavia, mm. nälänhätä ja kriisit, ja vähän etukäteen pelkäsin, mitä näyttely pitäisi sisällään. "Rikki", sanoi lapsi eräästä teoksesta ja tämä ehkä kuvasi hyvin sitä, miten tuon ikäinen näkee asian. Tässäkin kerroksessa mielenkiintoisinta taisi olla isot ikkunat. Kulttuuri = Pääoma -tekstin vierestä olikin hienoa tähyillä kohti eduskuntataloa.
Täytyy myöntää, että olin hiukan huolissani, miten museokäynti kahdestaan lapsen kanssa onnistuisi, mutta tämä huoli osoittautui turhaksi, sillä kun mentiin lapsen ehdoilla, meillä oli oikein onnistunut vierailu Kiasmassa. Oli ihmeellistä nähdä, miten vilkas ja touhukas taapero pysähtyi taideteosten äärellä, huudahteli ja nauroi ääneen ihastuksesta, ihmetteli, keskittyi ja nautti. Kiasma on jo rakennuksenakin niin erikoinen ja hieno, että pelkästään korkeissa seinissä, isoissa ikkunoissa ja erilaisissa pinnoissa riitti ihmeteltävää. Museon tämänhetkiset näyttelytkin, etenkin Kimpassa ja Kiasma Hits, sopivat mielestäni mainiosti myös lasten kanssa kierrettäväksi.
Ensimmäinen Kimpassa-näyttelyn taideteos odottikin heti toiseen kerrokseen johtavan luiskan luona. "Pupu!", osoitti lapsi innoissaan itseään melkein tuplasti isompia, vaaleanpunaisia pupusia. Seuraava ilon aihe olikin sitten kävelyluiska. Miten hauska sitä pitkin olikaan askeltaa seuraavaan kerrokseen. Kimpassa-näyttely on esillä museon toisessa kerroksessa. Muistutuksena kaikille lasten kanssa näyttelyä kiertäville oli kyltti, jossa varoitettiin herkästi rikkoutuvista teoksista ja ohjattiin lapsi ja aikuinen kulkemaan käsi kädessä.
Lapsen kohdalla eniten Vau!-huudahduksia keräsivät Jenni Tuomisen keraamiset hahmot, joita hän palasi katsomaan uudestaan ja uudestaan. Äidin ihmetellessä valtavaa, koko seinän kokoista, karkeista (!) koottua ruusua, osoitteli lapsi innoissaan Mannerheimin ratsastajapatsasta. Heppahan se siellä!
Kiasman kolmannessa kerroksessa levittäytyy Kiasma Hits -näyttely. 15-vuotiasta Kiasmaa juhlistavassa kokoelmanäyttelyssä on valikoituja helmiä museon kokoelmista. Tässä näyttelyssä on myös lapsille suunnattu osuus, Kiasma-monsterin kierros. Mekin tutkimme monsterin lattiaan jättämiä jälkiä, mutta kierrokseen liittyvät tehtävät olivat vielä vähän haastavia näin pienelle näyttelyvieraalle. Kiasma Hits -näyttelyn ehdoton hittikohde lapsen näkökulmasta oli Jacob Dahlgrenin värikkäistä nauhoista koostuva teos. Parasta tietenkin on, että nauhojen sekaan saa sukeltaa. Kaksivuotias kikatteli innoissaan, kun piileskelimme nauhojen keskellä.
Museokierros päätettiin neljänteen kerrokseen, chileläissyntyisen Alfredo Jaarin Kun runous ei riitä -näyttelyn vaikuttavien teosten pariin. Tämä näyttely oli tosi hieno ja koskettava. Sen teemat ovat vakavia, mm. nälänhätä ja kriisit, ja vähän etukäteen pelkäsin, mitä näyttely pitäisi sisällään. "Rikki", sanoi lapsi eräästä teoksesta ja tämä ehkä kuvasi hyvin sitä, miten tuon ikäinen näkee asian. Tässäkin kerroksessa mielenkiintoisinta taisi olla isot ikkunat. Kulttuuri = Pääoma -tekstin vierestä olikin hienoa tähyillä kohti eduskuntataloa.
Täytyy myöntää, että olin hiukan huolissani, miten museokäynti kahdestaan lapsen kanssa onnistuisi, mutta tämä huoli osoittautui turhaksi, sillä kun mentiin lapsen ehdoilla, meillä oli oikein onnistunut vierailu Kiasmassa. Oli ihmeellistä nähdä, miten vilkas ja touhukas taapero pysähtyi taideteosten äärellä, huudahteli ja nauroi ääneen ihastuksesta, ihmetteli, keskittyi ja nautti. Kiasma on jo rakennuksenakin niin erikoinen ja hieno, että pelkästään korkeissa seinissä, isoissa ikkunoissa ja erilaisissa pinnoissa riitti ihmeteltävää. Museon tämänhetkiset näyttelytkin, etenkin Kimpassa ja Kiasma Hits, sopivat mielestäni mainiosti myös lasten kanssa kierrettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti