maanantai 31. maaliskuuta 2014

Töölön hymyilevä thaimaalainen

Taka-Töölössä, Urheilukadulla sijaitsee thaimaalainen ravintola Phad Thai, jonka ohi olemme monesti kulkeneet, mutta emme koskaan poikenneet sisään. Lähistöllä asuvan ystävän kanssa puhuttiin, että joskus tämä paikka täytyy testata ja niinpä sitten sovimme arkipäivän lounastreffit ravintolaan.
Ulko-ovelta ravintolasaliin on muutama porras alaspäin. Niistä selviäisi kyllä varmasti vaunujen kanssa yksinkin, mutta heti ovea avatessani tarjoilija riensi auttamaan rattaiden sisään kampeamisessa. Varasimme vapaan pöydän läheltä sisäänkäyntiä ja - lasten mielestä ehdottomasti paikan kohokohtaa - akvaariota! Isommat lapset tuijottelivat lumoutuneina lehtikalojen uiskentelua, eikä muita virikkeitä tarvinnut lounaan lomassa kehitellä. Tässäpä vinkki sellaisille ravintoloille, jotka eivät voi pystyttää leikkipaikkaa tiloihinsa, mutta haluavat kuitenkin pitää pienetkin asiakkaat (ja heidän vanhempansa) tyytyväisinä. 
Porukan pienimmille ruokailijoille tuotiin syöttötuolit pyynnöstä ja heidän purkkiruokansa lämmitettin keittiössä. Lounasbuffet Phad Thaissa maksoi 9,50 euroa, lapset söivät puoleen hintaan. Ruoka oli maukasta ja buffan antimista löytyi myös lapsille sopivia miedosti maustettuja vaihtoehtoja. Henkilökunta kertoi oma-aloitteisesti, mitkä ruokalajit sopivat pienille ruokailijoille. Thaimaalaisten ruokien lisäksi tarjolla oli lajitelma erilaisia susheja sekä suppeahko tuoresalaattivalikoima.
Leppoisan lounaan jälkeen oli vessareissun paikka ja iloinen yllätys oli, että naistenvessasta löytyi hoitopöytä. Vaipanvaihtokin siis onnistuu tarvittaessa ilman ongelmia. Ruokailua lopetellessamme paikan kokkina toimiva nainen tuli vielä juttelemaan lapsille ja kyseli, miten ruoka maistui heille. Tällaisessa paikassa on ihana asioida muksujen kanssa ja tulemme varmasti toistekin syömään.
Lapsiystävällisyyteen ei siis välttämättä tarvita leikkipaikkaa ja lasten listaa nakkeineen ja ranskalaisineen, vaan joskus niitä tärkeämpää on henkilökunnan ystävällinen asenne ja pienet eleet. Vai mitä mieltä te olette, mikä tekee ravintolasta tai kahvilasta lapsiystävällisen?

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Talo täynnä leikkiä

Tallinnan matkamme toisena päivänä suuntasimme kohti takuuvarmaa lasten suosikkia, Miia-Milla-Manda -lastenmuseota. Museo sijaitsee Kadriorgin puistossa, jonne köröttelimme hotelliltamme kätevästi ratikalla. Raitiovaunut 1 ja 3 kulkevat keskustasta Kadriorgin puistoon. Reitti on helppo, sillä Kadriorg on molempien linjojen päätepysäkki. Pysäkiltä kävellään puiston halki, ohi lintulammikon ja kohti leikkikenttiä sekä niiden takana pilkistävää matalaa, keltaista puurakennusta, jossa museo sijaitsee.

Rattaat parkkeerasimme museon ulkopuolelle, katoksen alle. Kengät ja ulkovaatteet jätettiin eteiseen. Me suuntasimme ensimmäiseksi syömään Miia-Milla-Mandan ihanaan kahvilaan. Paikka oli kuin Peppi Pitkätossun talo! Söpöt astiat, herkullisen näköiset leivonnaiset (kuka voisi vastustaa noita hymynaamakeksejä?) ja edullinen keittolounas (2,55 euroa sisältäen paikallista, tuoretta leipää) - tällaisen kahvilan haluaisin Helsinkiinkin!

Ruuan jälkeen oli aika aloittaa tutustuminen Miia-Milla-Mandan leikittäviin nähtävyyksiin. Sisäänpääsy museoon on lapsilta 1,60 euroa ja aikuisilta 2,60 euroa. Meille myytiin 5,20 euron hintainen perhelippu (2 aikuista, 4 lasta, joista kaksi alle 3-vuotiaita), joten tämä hupi oli myös erittäin edullista!
Lapset juoksivat innoissaan tutkimaan museon ensimmäistä huonetta. Isosta leikkihuoneesta löytyi leikkimökki, jonka katolta sai laskea alas liukumäkeä pitkin, hyvin varusteltu leikkikeittiö, torni, johon sai kiivetä ja jonka huipulla oli hauskoja kurkisteluikkunoita, iso auto, valtava kahvikuppi, johon mahtui istumaan ja vaikka mitä muuta. Suuri osa leikkivälineistä on valmistettu puusta, joten ne ovat myös kauniita katsella.

Leikkihuone oli kaikkien lasten mieleen, mutta kun sieltä vihdoin maltettiin jatkaa matkaa eteenpäin, oli vastassa monta peräkkäistä huonetta täynnä lisää tekemistä. Yhteen oli koottu rekvisiittaa vanhanajan kauppaleikkiä varten, toisessa pääsi luontoretken tunnelmaan, seuraavassa oli urheilukisafiilistä hiihtolatuineen ja palkintokorokkeineen ja viimeisenä talon päädyssä sijaitsi "Tee ise" -huone, jossa oli välineitä askarteluun ja muuhun käsillä tekemiseen.

Kun museon sisätilat oli koluttu testiryhmän junioreiden toimesta perusteellisesti läpi, alkoi olla joukon kuopuksen päiväuniaika ja siirryimme ulos leikkimään. Miia-Milla-Mandan pihalla on iso leikkipuisto, jonka karuseilleissa, liukumäissä ja kiipeilytelineissä leikit sujuivat sulassa sovussa paikallisten lasten kanssa. Ennen kotimatkaa otettiin vielä ilo irti Kadriorgin puiston hienoista kiipeilypuista.

Miia-Milla-Mandaa voi lämpimästi suositella käyntikohteeksi kaikille lapsiperheille. Museo on varsinaisesti suunnattu 3-11 -vuotiaille lapsille (ja kaikille, jotka ovat joskus olleet sen ikäisiä ;) ), mutta meidän testiryhmämme nuorimmatkin taaperot viihtyivät paikassa mainiosti. Tänne tullaan varmasti toistekin!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Meriseikkailuja Tallinnassa

Tallinnan reissumme ensimmäisen päivän retkikohteeksi valitsimme Lennusadamin merimuseon. Olimme lukeneet ja kuulleet paikasta niin paljon kehuja ja mairittelevia arvioita, että odotukset olivat korkealla. Leikki-ikäiset kaveruksetkin odottivat malttamattomina etenkin mainostettua käyntiä ihka oikeassa sukellusveneessä. Lennusadam sijaitsee kävelymatkan päässä laivaterminaalista, joten se sopii hyvin käyntikohteeksi päiväristeilylläkin. Me kävimme ensimmäiseksi laivasta noustuamme kirjautumassa hotelliin. Jätimme isoimmat laukut huoneisiin ja pienen välipalatuokion jälkeen tarkistimme reitin kartasta ja otimme suunnaksi Kulttuurikilometri-nimisen kävelytien, jonka varrelta museo pian löytyikin.
Merimuseo on rakennettu vanhaan betoniseen vesitasohalliin, jossa siis aikoinaan on säilytetty ja huollettu vesitasolentokoneita. Pääsylippu museoon ja maaliskuun loppuun asti esillä olevaan Titanic-näyttelyyn maksoi aikuisilta 14 euroa. Alle 9-vuotiaat lapset pääsevät maksutta sisään. Näyttelytilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa, mutta niiden kokoamisessa ei ole tyydytty ihan perinteisiin ratkaisuihin, vaan yläilmoissa liikutaan pitkin siltaa ja sieltä voi kurkkia alaspäin kohti merenpintaa ja merenalaista maailmaa. Kaksi hissiä helpottivat rattaiden kanssa kulkemista.

Me aloitimme näyttelykierroksen ylhäältä päin, eli nousimme hissillä toiseen kerrokseen. Ihmettelimme merimerkkejä ja vanhoja kalastusveneitä. Kakkoskerroksen loppupuolella odotti Lembit-sukellusvene, jonka uumeniin kapusimme isompien (3 & 4 v.) lasten kanssa. Porukan kuopukset (11 kk & 1,5 v.) joutuivat odottelemaan sillä välin toisen äidin kanssa sukellusveneen ulkopuolella. Sukellusveneeseen johtavat portaat olivat nimittäin niin jyrkät ja kapeat, että niistä ei olisi selvinnyt lapsi kainalossa.
Vierailu sukellusveneen sisätiloissa oli leikki-ikäisten lasten mieleen. Kapeat laverit, erikoiset vessanpöntöt, pieni keittokomero, kaikki ne laitteet, putket ja mittarit - ihmeteltävää riitti itse kullakin. Viime kesänä kävimme esikoisen kanssa Suomenlinnassa sukellusvene Vesikossa, mutta Lembit peittosi kyllä kokonsa puolesta kotoisan version.
Museon ensimmäisessä kerroksessa oli lapsille rakennettu oma nurkka, jossa sai piirrellä ja kokeilla purjehtimista pienen veneen kyydissä. Meidän lapsemme olivat kuitenkin bonganneet jotain mielenkiintoisempaa...nimittäin kauko-ohjattavat laivat! Laivojen ohjaaminen olikin kuulemma museoretkessä parasta.

Alakerrassa pääsimme myös vierailemaan Titanicilla. Kun liput oli asiaankuuluvasti leimattu, astuimme sisään höyrylaivaan. Hytit, laivan käytävät, pääportaikko...menneiden aikojen loistoristeilijän tunnelma oli onnistuneesti tuotu museon sisälle. Ja lopuksi löytyi vielä se surullisen kuuluisa jäävuorikin. My heart will go on-sävelet mielessä soiden jätimme Titanicin. Halutessaan museovieraat olisivat saaneet ikuistaa itsensä aikakauteen sopivassa vaatetuksessa Titanicin kannella vaikkapa Kate ja Leo -henkisessä poseerauksessa (muistattehan tämän?).

Lennusadamin kahvila Maru sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa. Paikan lapsiystävällisyydestä emme oikein päässeet selvyyteen, syöttötuolit ja piirustusvälineet kyllä löytyivät, mutta tarjoilut runsaine viinivalikoimineen vaikuttivat olevan enemmän aikuiseen makuun. Lapset tyytyivätkin nauttimaan omia eväitä meidän aikuisten virkistäytyessä kahvikupin ääressä.

Ennen reissua olimme etsineet valmiiksi kartalle muutamia erityisesti lapsiystävällisiksi mainostettuja ravintoloita. Museoseikkailun jälkeen nälkä ja väsy alkoivat kuitenkin painaa päälle siihen malliin, että päädyimme tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon, vanhan kaupungin italialaiseen Controvento-ravintolaan.

Controvento ei ole varsinaisesti lapsiperheravintola. Itse asiassa alkuun vaikutti hiukan hankalalta, sillä meidät ohjattiin ruokailemaan yläkertaan ja rattaat piti jättää parkkiin alas. No, ei muuta kuin kassit ja taaperoiset kantoon ja portaat ylös. Vaivannäkö kuitenkin palkittiin, sillä ruoka oli hyvää. Lapset jakoivat pitsan ja me aikuiset söimme ihania ravioleja. Porukan pienimmän spaghetti bolognesekin sopi tunnelmaan.
Mitä Tallinnan ravintoloita te suosittelisitte lapsiperheille?

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Tallinna lasten kanssa

Kaksi matkakuumeista äitiä, neljä reipasta juniorireissaajaa ja yksi risteilylahjakortti. Näistä aineksista sai alkunsa ajatus kevätretkestä Tallinnaan. Meidän risteilylahjakorttimme oli joulutervehdys Tallink Siljalta. Niinpä valitsimme merimatkan taittamiseen nopeat, mutta ison laivan eduilla varustetut Star- ja Superstar-alukset. Matkan kesto, kaksi tuntia suuntaansa, oli juuri sopivasti pitämään lapset kiinnostuneina ilman sen kummempaa viihdyttämistä.

Sekä meno- että paluumatkalla vietimme suurimman osan laivallaoloajasta ruokapöydässä istuen, mennessä aamiaisbuffassa ja paluumatkalla päivällispöydän ääressä. Menomatkan aamiaisella kuitattiin lounas kätevästi lihapullien, nakkien ja karjalanpiirakoiden avulla. 10,50 eurolla (olimme varanneet aamiaisbuffan jo matkavarauksen yhteydessä, laivalla ostettuna hinta on euron kalliimpi) sai aikuisen vatsan lisäksi täytettyä alle kouluikäisten naperoiden massut. Paluumatkalla päivällisbuffetissa sama homma, lapset ruokailivat ilmaiseksi, joten 25 euroa oli ihan kohtuullinen hinta kolmen ihmisen syömisistä. Valitsimme pöydät ikkunan vierestä, jotta lapsilla oli tilaa hiukan leikkiä ja katsella merimaisemia meidän aikuisten lopetellessa syömisiä.
Leppoisan ja kiireettömän ruokailuhetken jälkeen ennätimme vielä testaamaan laivojen leikkipaikat. Vaikka etenkin Superstarin leikkipaikka on melko pieni, löytyi molemmilta aluksilta onneksi se laivareissujen paras juttu - pallomeri! Vaipanvaihtotoimet hoituivat kätevästi tilavassa inva-wc-lastenhoitohuone -yhdistelmässä. Molemmilla laivoilla on lisäksi kohtuullisen kokoiset tax free -myymälät sekä buffet-ravintolan lisäksi useita muitakin vaihtoehtoja ruokapaikaksi.
Tallinnassa majoituimme satama-alueella sijaitsevassa uudehkossa Tallink Spa & Conference -hotellissa. Meillä oli vierekkäiset, väliovella yhdistettävät huoneet. Ratkaisu osoittautui tällä porukalla oikein toimivaksi. Illalla söimme Kaubamajan ruokaosastolta haettua piknik-iltapalaa kaikki yhdessä toisessa huoneessa ja lapset leikkivät piilosta ja juoksentelivat huoneesta toiseen. Kun oli aika rauhoittua iltatoimiin, laitettiin ovi kiinni. Ja siinä vaiheessa, kun molemmista huoneista kuului enää tyytyväinen tuhina, pääsivät äidit vielä hetkiseksi istumaan iltaa yhdessä ja miettimään seuraavan päivän suunnitelmia...

Kun kerran Spa-hotellissa oltiin, täytyihän se kylpyläkin testata. Meillä polskimaan pääsivät tällä kertaa seurueen isommat lapset toisen äideistä viettäessä sillä välin taaperoiden kanssa aikaa hotellin pienellä leikkipaikalla. Allasosastolta sai lainata lapsille uimarenkaita ja käsivarsikellukkeita. 3- ja 4-vuotiaat pysyvät kellukkeiden avustuksella jo hyvin pinnalla, joten äitikin pystyi nauttimaan kylpylähetkestä lämpimissä altaissa. Jälkiviisaasti olisi lapsille voinut pakata kotoa mukaan sopivan kokoiset kylpytakit ja tohvelit. Hotellihuoneesta löytyi nimittäin pari aikuisten kylpytakkia ja minibaariin sijoitetut tohvelit olivat maksullisia. No, toisaalta villasukilla ja pienellä vaatteidenvaihtorumballakin selvittiin ihan hyvin.
Tallinnassa liikuimme kaksien rattaiden kanssa sekä kävellen että raitiovaunulla. Kevyen liikenteen väyliä ja suojateitä ei Tallinnassa ole yhtä tiheässä kuin Helsingissä ja välillä kieltämättä vähän hirvitti lähteä ylittämään tietä pesueemme kanssa. Isommat lapset kulkivatkin paljon seisomalaudoilla ja vilkas parivuotias sai istua visusti vyötettynä rattaissa. 

Tallinnan julkisessa liikenteessä lapset matkustavat ilmaiseksi ja alle 3-vuotiaan kanssa pääsee yksi aikuinen kulkemaan niin ikään maksutta. Meidän seurueellemme julkisilla liikkuminen oli siis ilmaista lystiä. Ratikkapysäkeistä osa on sellaisia, että matkustajat otetaan kyytiin ja päästetään pois keskellä autotietä. Hurjalta tuntui nostaa rattaita lapsineen autokaistalle. Yhtään matalalattiaratikkaa ei myöskään meidän kohdallemme osunut, mutta onneksi rattaiden kanssa on tullut kuljettua sen verran Helsinginkin vanhoissa raitiovaunuissa ja junissa, että ihan uutta puuhaa kärryjen nostelu ei ollut. Myös muutama kanssamatkustaja tarjosi ystävällisesti nostoapua. Näissä meidän käyttämissämme ilman madallettua keskiosaa olevissa ratikoissa lastenvaunupaikka oli viimeisessä vaunussa. Liikkuminen oli rattaiden nosteluosuutta lukuun ottamatta helppoa ja lapsista "jännää ja kivaa". Lisää kokemuksia Tallinnassa liikkumisesta lasten ja rattaiden kanssa voi lukea Sannan Just Mapping Me -blogista. 

Ja mihin me ratikalla sitten kuljimme? Siitä lisää tulevissa postauksissa, tähän loppuun kuitenkin pari vihjekuvaa :).

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Basaareja, aarreluolia ja itämaista tunnelmaa Stoassa

Vuosi sitten kävimme lasten kanssa Annantalolla silloin esillä olleessa ihanassa Saareen-näyttelyssä. Lapset tykkäsivät kovasti, kun tarjolla oli ihan erilaiset puitteet vapaaseen leikkiin. Mielikuvitus lensi leikki-ikäisten seikkaillessa välillä merikapteenina ja välillä sukellusveneen miehistönä. Tällaisia leikittäviä näyttelyitä on välillä tullut vastaan muuallakin, esimerkiksi Harakan saaren Vellamo-talossa oli kivasti rekvisiittaa merellisiin leikkeihin.
Muutama päivä sitten Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoassa on avattu 1001 tarinaa -näyttely. Innokkaina lähdimme tutkimaan, millainen on tämä Tuhannen ja yhden yön saduista innoituksensa ammentanut näyttely. Testiryhmään kuului tällä kertaa kahden aikuisen lisäksi kaksi lasta, 3- ja 4-vuotiaat ystävykset.

Taianomainen itämainen tunnelma veikin junioritestaajat heti mukanaan. Lapset seikkailivat kapeissa basaarisokkeloissa, keittivät teetä ja tarjoilivat hedelmiä, ihmettelivät värikästä lintupuuta, silittivät kamelia, etsivät aarretta pimeästä luolasta sekä leikkivät isossa, hienossa katosvuoteessa.

Palatsit, basaarit ja niitä ympäröivät muurit on rakennettu pääosin pahvista ja sisustettu asiaankuuluvasti itämaisilla matoilla sekä värikylläisillä tekstiileillä ja muulla rekvisiitalla. Näyttely on avoinna 12. huhtikuuta saakka ja sinne on vapaa pääsy. Näyttelyyn liittyen järjestetään kahtena sunnuntaina, 30.3. ja 6.4., kaikille avoimet koko perheen työpajat. Suosittelemme lämpimästi ja kannattaa ottaa kaveri mukaan, niin leikki lähtee varmasti lentoon vauhdikkaasti kuin taikamatto :).

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Bravo! Lastenteatteri valtasi Helsingin

Viikon vinkissä mainostimme tällä viikolla Bravo! Lasten ja nuorten teatterifestivaalia. Me pääsimme* itsekin nauttimaan laadukkaasta lastenteatterista, kun kävimme viikonloppuna Itäkeskuksen Stoassa Bravo!-festivaalien kanssa samanaikaisesti järjestettävässä Nukketeatterin näyteikkuna -tapahtumassa.
Kahdesta aikuisesta ja 3- ja 4-vuotiaista kaveruksista koostuva testiryhmämme kävi katsomassa Vauva- ja taaperoteatteri AEIOU:n riemastuttavan Sinä ja minä -näytelmän. Esitys kertoi hullunkurisista siskoksista, Raidasta ja Pallosta, jotka valmistelivat syntymäpäiväjuhliaan ja siivosivat sekä pyykkäsivät juhlapaikan lisäksi vähän itseäänkin juhlakuntoon. Nukkeja tässä näytelmässä ei näkynyt, vaan näyttelijöinä olivat ihan oikeat ihmiset.
Sinä ja minä -näytelmä on suunnattu 1-7 -vuotiaille ja leikki-ikäisiin lapsiin siskosten hassut tempaukset upposivat tosi hyvin. Yleisö istui aivan lähellä näyttämöä lattiatyynyjen päällä ja pääsi välillä itsekin osallistumaan tarinaan. Pienten katsojien kysymykset ja välispiikit sopivatkin hyvin hauskaan esitykseen. Näytelmä kesti 35 minuuttia, mikä oli juuri sopivasti, jotta nuorimmatkin osallistujat malttoivat pysytellä paikoillaan.
Nukketeatterin näyteikkuna -tapahtumaan ehtii osalllistua vielä huomenna sunnuntaina. Ohjelmassa on sekä lapsille että aikuisille sopivia esityksiä, teatterinukkenäyttely ja mukavia työpajoja. Bravo! -festivaalien muuta ohjelmaa on pääkaupunkiseudun kulttuuritaloissa maaliskuun loppuun (30.3.) saakka.
P.S.Stoassa kannattaa nyt muutenkin piipahtaa, sillä 12. huhtikuuta asti kulttuurikeskuksen aulassa voi sukeltaa tuhannen ja yhden yön tarinoiden jännittävään satumaailmaan. Mekin seikkailimme basaareissa ja palatseissa näytelmän jälkeen, mutta näyttely ansaitsee ihan oman postauksensa, joten palataan näihin tunnelmiin pian! :)
Liput Sinä ja minä -näytelmään saatu blogin kautta.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Ilmianna lapsiystävällinen Tampere!


Ensi viikolla Lasten matkassa -testiryhmä ottaa suunnaksi Tampereen. Mansea valloittamaan on lähdössä kaksi äitiä ja neljä lasta ikähaarukalla 1-4 v. Suunnitelmissa on viettää rento parin päivän loma lasten ehdoilla. Tarkoitus on nauttia hotelliyöpymisen luksuksesta, vierailla jossakin naperoita kiinnostavassa kohteessa, syödä hyvin, sään salliessa ulkoilla ja varmaan vähän shoppailla ja herkutellakin.
Nyt käännymmekin teidän, tamperelaisten tai niitä nurkkia hyvin tuntevien lukijoiden puoleen! Vinkatkaa meille, mistä löytyy Tampereen kiinnostavin museo, ihanin leikkipuisto, lapsiystävällisin ravintola, herttaisin kahvila, mahtavin lelukauppa, monipuolisin lastentarvikekirppis tai joku muu kohde, joka meidän ihan ehdottomasti kannattaisi ottaa testattavaksemme! Tällä reissulla meillä on aikaa kaksi päivää, mutta Tampereelle ollaan menossa myöhemminkin, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita.

Aurinkoista viikonloppua!
P.S. Postauksen kuvat ovat aikaisemmilta Tampereen reissuiltamme.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Herrrkullista lähiruokaa Rukalla

Söimme lounaat ja päivälliset Rukan matkallamme pääosin kotitekoisesti mökillä. Ison porukan ruokkiminen ravintolassa tulee sen verran kalliiksi, että päädyimme usein siihen huokeampaan vaihtoehtoon. Yhtenä päivänä päätimme kuitenkin nauttia muiden tekemästä ruuasta ja suuntasimme Rukan kylään lounasravintolan etsintään. Valinnan varaa olisi ollut vaikka kuinka paljon ja me valitsimme runsaasta tarjonnasta paikallista lähiruokaa tarjoavan Rukan Kuksan.
Ravintolan ruokalista ei ole sieltä halvimmasta päästä, mutta aidot lähialueen maut ovat kokeilemisen arvoisia. Kuksan menulta löytyykin esimerkiksi Näppimuikkuja ja Revontuliporoa sekä Kuusamon omia juustoja. Myös lapsille löytyy oma ruokalista puuhatehtävineen. Lounas paikassa kustantaa 13€ aikuisilta ja 8€ lapsilta.
Kuksan tunnelmallinen ja lappihenkinen sisustus teki vaikutuksen myös junioritestaajiin. Lohisoppaa nautittiin oikeasta kuksasta ja jopa veitset pysyivät täällä ravintolassa pystyssä. Ruoka ravintolassa oli niin maittavaa että sitä muistellaan vielä pitkään!