9:00 | 30.7.2014
Aikaisemmassa postauksessa kerroimme vierailusta kirkkonummelaiselle Rehndahlin kotieläintilalle. Maatilavisiitin jälkeen oli eväshetken aika ja sitä varten ajelimme kohti Porkkalanniemeä. Ystävä oli vinkannut niemen eteläkärjen olevan ihana paikka merenrantahaaveiluun, grillailuun ja eväidensyöntiin. Porkkalanniemellä on laajat luonnonsuojelu- ja virkistysalueet ja niemen kärkikin sijaitsee luonnonsuojelualueella.
Ajoimme autolla niin pitkälle kuin luonnonsuojelualeen opasteita riitti ja jätimme sitten auton parkkiin pysäköintialueelle. Parkkipaikalta lähti polku, jota ryhdyimme reippaasti taivaltamaan. Rattaita tällä polulla ei pysty työntämään, joten ihan pikkuisille retkeilijöille kannattaa ottaa mukaan kantoreppu tai -liina. Matkaa niemen eteläkärkeen, Pampskatanille, kertyi arviolta reilun kilometrin verran. Neljävuotias jaksoi kävellä matkan hyvin ja kaksivuotias taaperokin pysyi mainiosti matkassa mukana, kun välillä pääsi isän hartioille kulkemaan. Reitin varrella oli myös huusseja.
Puolisen tuntia metsässä käveltyämme avautui edessämme todella kaunis maisema; sileitä kallioita, kirkas taivas ja kimalteleva meri. Pampskatan on oikea meri-ihmisen unelmapaikka. Grillipaikka ja pöytäryhmäkin rannasta löytyi, mutta me päätimme nauttia eväämme auringon lämmittämillä rantakallioilla. Lapsille vaihdettiin uimavaatteet päälle ja vaikka merivesi tuntuikin aika viileältä varsinaiseen uimiseen, kahlailivat muksut innoissaan kirkkaassa vedessä. Sileät kivet ja kalliot olivat myös liukkaita, joten etenkin kaksivuotiaan nopsajalan kanssa sai olla tarkkana. Leluja ei tällä retkellä tarvinnut kuskata mukana, niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa kallionkoloista, rantavedestä ja metsästä löytyi. Kukaan meistä ei olisi malttanut lähteä Pampskatanilta pois, mutta onni on, että paikkaan pääsee uudestaankin. Päätimmekin saman tien, että tänne palataan koko päivän retkelle isompien eväiden kanssa. Matkalla parkkipaikalle valitsimme väärän polun, mutta onneksi harhareitti ei ollut kovin paha ja auto löytyi muutaman sadan metrin päästä. Lapsi kyllä sanoi parikin kertaa, että "Me ei tultu tästä", mutta hölmöt vanhemmat eivät uskoneet :).
Ajoimme autolla niin pitkälle kuin luonnonsuojelualeen opasteita riitti ja jätimme sitten auton parkkiin pysäköintialueelle. Parkkipaikalta lähti polku, jota ryhdyimme reippaasti taivaltamaan. Rattaita tällä polulla ei pysty työntämään, joten ihan pikkuisille retkeilijöille kannattaa ottaa mukaan kantoreppu tai -liina. Matkaa niemen eteläkärkeen, Pampskatanille, kertyi arviolta reilun kilometrin verran. Neljävuotias jaksoi kävellä matkan hyvin ja kaksivuotias taaperokin pysyi mainiosti matkassa mukana, kun välillä pääsi isän hartioille kulkemaan. Reitin varrella oli myös huusseja.
Puolisen tuntia metsässä käveltyämme avautui edessämme todella kaunis maisema; sileitä kallioita, kirkas taivas ja kimalteleva meri. Pampskatan on oikea meri-ihmisen unelmapaikka. Grillipaikka ja pöytäryhmäkin rannasta löytyi, mutta me päätimme nauttia eväämme auringon lämmittämillä rantakallioilla. Lapsille vaihdettiin uimavaatteet päälle ja vaikka merivesi tuntuikin aika viileältä varsinaiseen uimiseen, kahlailivat muksut innoissaan kirkkaassa vedessä. Sileät kivet ja kalliot olivat myös liukkaita, joten etenkin kaksivuotiaan nopsajalan kanssa sai olla tarkkana. Leluja ei tällä retkellä tarvinnut kuskata mukana, niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa kallionkoloista, rantavedestä ja metsästä löytyi. Kukaan meistä ei olisi malttanut lähteä Pampskatanilta pois, mutta onni on, että paikkaan pääsee uudestaankin. Päätimmekin saman tien, että tänne palataan koko päivän retkelle isompien eväiden kanssa. Matkalla parkkipaikalle valitsimme väärän polun, mutta onneksi harhareitti ei ollut kovin paha ja auto löytyi muutaman sadan metrin päästä. Lapsi kyllä sanoi parikin kertaa, että "Me ei tultu tästä", mutta hölmöt vanhemmat eivät uskoneet :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti