lauantai 31. toukokuuta 2014

Mummolan aarteita - ja mietteitä tulevasta

Seurasin yhdellä mummolareissulla lasten leikkejä. Mummolan leluvalikoima on suloinen sekamelska uusia ja vanhoja, kirppikseltä löydettyjä, minulta ja sisaruksilta perittyjä sekä lasten kotoa tuomia ja mummolaan jättämiä leluja.
On jotenkin mieltä lämmittävää katsoa, kun omat lapset leikkivät samoilla leluilla, jotka itselle olivat tärkeitä, kun olin pieni. Samat legot...
...samat rakennuspalikat...
...samat pikkuautot ja tuo ihana koira! Meillä sen nimi taisi olla Ressu.
My Little Ponyt, joita meillä oli vain nuo kaksi, mutta hyvin ovat kestäneet leikeissä mukana.
Samalla aloin miettiä, että mitähän näistä omien lasten leluista laittaisin jemmaan, kun niillä ei enää leikitä. 
Ainakin joitain klassikoita, kuten legoja täytyy säästää varmasti itsekin. Ne kun tuntuvat viihdyttävän lapsia sukupolvesta toiseen.
Puulelut ovat kauniita ja Brion junarata varmasti olisi kiva juttu vielä muutaman kymmenen vuoden päästäkin.
Muovileluista söpöimpiä ovat, sekä äidin että lasten mielestä, Oktonautit. Näitä on metsästetty ulkomaan lomareissuilta ja työmatkoilta sukulaisten ja ystävien avustuksella, mutta on niillä leikittykin! Eikä mikään ole mennyt vielä rikki, eli Kapteeni Valkonen miehistöineen voisivat olla potentiaalisia säästökohteita.
Esikoinen ehti saada vielä viimeisten joukossa äitiyspakkauksen mukana hymynaama-helistimen, joka varmasti pääsee myös säästettävien tavaroiden laatikkoon. 
Löytyykö kuvista tuttuja juttuja? Entä mitä leluja teidän perheessä säästetään, vai meneekö kaikki kiertoon?

perjantai 30. toukokuuta 2014

Tonyn herkkuja Bulevardilla

Jälleen kerran uusi lounaspaikka oli hakusessa ja tällä kertaa halusimme päästä vielä hyödyntämään jonkun Cityshoppari-etukortista löytyvän ruokaedun. Keskustan alueella olimme, joten ei kun listaa käymään läpi. Valittavia ravintoloita olisi ollut vaikka kuinka monta, mutta iloksemme huomasimme, että olemme vierailleet jo melko monessa ravintolassa Helsingin keskustan alueella. Toki monta ravintolaa on vielä käymättäkin, mutta nyt taas yksi vähemmän. Tällä kertaa lähdimme nimittäin Bulevardille testaamaan Tony's Delin.
Tony's Deli ei ehkä ole se ravintola, josta tulee ensimmäisenä mieleen sana lapsiystävällinen. Ravintola sijaitsee katutason alapuolella ja jo pelkästään pöydän ääreen pääseminen rattaiden kanssa tuotti hankaluuksia. Toiset rattaat jätimme suosiolla ylös tuulikaappiin ja toiset saimme kahden vahvan naisen avulla alakertaan, pöytämme läheisyyteen. Iloinen ja ystävällinen tarjoilija ohjasi meidät tilavaan pöytään ja toi syöttötuolin pöydän päähän. Ja sitten päivän menua tutkimaan!
VIihdykettä oli mukana omasta takaa, joskaan nekään eivät olisi olleet välttämättömiä. Lapsille valittiin nimittäin ruuat lounasbuffetista, eikä äitien tilaamaa kasvisversiotakaan tarvinut kauaa odottaa. Oikein nopea ja näin ollen myös lapsiystävällinen palvelu siis!
Lounasbuffasta löytyneet kalkkuna curry-kastikkeella ja porkkanasosekeitto upposivat testiryhmän junioreihin erityisen hyvin ja isompien suusta kuului kuin kuorossa "saisinko kiitos lisää!" Ja ruokaahan sai! Kerrankin oli ihanaa syödä näin lastenmatkalaisenakin oikein erityisen maukasta ja terveellistä ruokaa. Hintakaan Tony's Delissä ei ollut lainkaan paha. Äitien annokset maksoivat 10 € (Cityshopparilla vielä kaksi yhden hinnalla) ja lapset maksoivat annoksistaan euron per ikävuosi. Alle kaksivuotiaat saivat nauttia buffan antimista veloituksetta. 
Kuten jo alussa mainittiin pitkät portaat eivät välttämättä houkuttele ratasväkeä lounastamaan Bulevardilla, mutta mikäli ei pientä jumppatuokiota karsasta, kannattaa paikka ehdottomasti testata. Ruoka oli niin herkullista ja palvelu ystävällistä, että pisteitä ropisee. Wc-tiloista ei löytynyt vaipanvaihtotasoa tms., mutta leikki-ikäiset olivat erityisen innoissaan wc-kopeista löytyneistä "omista" käsienpesualtaista. 

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Nizzan nopeat

...eli mitä ehtii tehdä kolmen päivän minilomalla muksujen kanssa Ranskan Rivieralla.
Meidän lasten lempparikohde Nizzassa löytyi hotellin respan vinkistä. Lentokentän lähellä sijaitsee Parc Phoenix, vehreä puistoalue, jossa on eläimiä, pomppulinnoja, kiipeilytelineitä, lintulampi, eväidensyönti- ja ruokailupaikkoja, akvaario sekä kasvihuone täynnä trooppista kukkaloistoa. Puiston sisäänpääsymaksu oli aikuisilta 2 euroa, eli varsin edullista lystiä kaiken lisäksi. Eläimet puutarhassa eivät ole niinkään eksoottisia, mutta saukot, sorsanpoikaset, marsut ja kilpikonnat ilahduttivat yhtä kaikki naperoita. Kiersimme kaikki puiston osat läpi ja päätimme kierroksen ruokatauon jälkeen leikkipuistoon. Kaiken touhuamisen jälkeen kotimatkalla olikin aika väsyneitä lapsukaisia.
Nizzan vanha kaupunki ja satama-alue kuuluvat kaupungin "pakollisiin" nähtävyyksiin. Lapsille mieluisin juttu oli kuitenkin keskustan puiston ihana vanhanajan karuselli.
Uimavedet olivat toukokuun alussa vielä viileitä, eikä rannalla paljon uimareita näkynyt. Matkalaukkuun pakatut hiekkalelut eivät kuitenkaan jääneet käyttämättä, sillä rannan sileitä valkoisia kiviä käytiin lapioimassa loman jokaisena päivänä.
Nizzassa olisi tosi hyvät ostosmahdollisuudet, sillä kauppoja löytyy joka lähtöön. Me emme näin lyhyellä lomalla malttaneet tuhlata päiviä kaupoilla kiertelyyn yhtä sateista aamupäivää lukuun ottamatta. Ja budjetin kannalta hyvä niin, Nizza ei nimittäin ole hintatasoltaan kaikkein edullisimmasta päästä.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vierailimme lasten kanssa Nizzassa ja olimme tosi positiivisesti yllättyneitä siitä, miten paljon tekemistä lapsiperheille kaupungissa on tarjolla. Palvelukin oli joka paikassa ystävällistä ja esimerkiksi ravintoloissa lapsiin suhtauduttiin mukavasti.
Millaisia kokemuksia teillä on Nizzasta tai Etelä-Ranskasta?

tiistai 27. toukokuuta 2014

Nizzan lumoissa

Kesään heräävä Nizza hurmasi meidän perheen niin täydellisesti, että aloimme haaveilla talon vuokraamisesta Ranskan Rivieralta joskus tulevaisuudessa. Kävimme kaupungissa lyhyellä lomalla juhlistamassa erään läheisen merkkipäivää. Se tuli ainakin selväksi, että kolme päivää on Nizzassa aivan liian lyhyt aika, etenkin kun puolet porukasta vietti osan lomasta sängyn pohjalla vatsataudin kourissa.
Onneksi ihan koko loma ei mennyt sairastellessa, vaan ehdimme hiukan kierrellä kaupunkia, nauttia kävelyistä aurinkoisella rantapromenadilla sekä käväistä yhdessä kivassa ja lapsille erittäin mieluisassa retkikohteessakin. Parin postauksellisen verran Nizzan vinkkejä on siis blogissakin luvassa.
Hotellia valitessa meillä oli toiveena merinäköala. Nizzan rantakatu, Promenade des Anglais onkin täynnä hotelleja. Mitä lähempänä keskustaa, sitä korkeammaksi hinta tyypillisesti nousee. Meidän hotellimme, Adagio Nice Promenade des Anglais sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Alun sekaannuksen jälkeen (kahdesta perheestä koostuvalle matkaseurueellemme oli varattu kaksi samanlaista huonetta, mutta paikan päällä odottikin vain yksi varatun kaltainen huone ja toinen perhe joutui majoittumaan ensimmäiseksi yöksi pieneen studiohuoneistoon, jonka näköala oli kaukana merinäkymistä) hommat hotellilla alkoivat sujua ja loppujen lopuksi paikka osoittautui ihan viihtyisäksi. 
Neljän hengen huoneet olivat todella isoja ja kaiken kruunasi valtava parveke, josta avautui huikeat näkymät vaalean turkoosina kimmeltävälle Välimerelle. Huoneistohotellissa kun oltiin, kuului huoneisiin hyvin varusteltu keittonurkkaus. Siisteystaso neljä tähteä ansainneessa hotellissa jätti hieman toivomisen varaa, sillä esimerkiksi kylppärit olivat aika kulahtaneet ja kuopukselle tuotu matkasänky oli täynnä tahroja. Hotellin aamiainen oli varsin ranskalainen croissanteineen, suklaapullineen ja hilloineen. Aivan kulman takaa löytyi Carrefour-ketjun ruokakauppa, hyvä pizzeria ja lastensairaala, jonka palvelut testattiin moitteettomasti toimiviksi.
Kuljimme Nizzassa pääosin kävellen. Rattaita oli hyvä työnnellä leveällä rantakadulla. Vanhan kaupungin kapeilla kujilla ja väentungoksessa oli hiukan ahtaampaa, mutta normaalin levyisten rattaiden kanssa selvisi kaupungilla kyllä ihan hyvin. Taksit Nizzassa ovat kalliita. Esimerkiksi muutaman kilometrin pituisesta matkasta lentokentältä hotellille sai pulittaa yli 20 euroa. Testasimme myös nizzalaista paikallisbussia. Bussit kulkivat eteläeurooppalaiseen tapaan vähän miten sattuu. Tarkat aikataulut kyllä löytyivät bussipysäkeiltä, mutta me saimme odotella autoa aika pitkään. Matalalattiabussiin mahtui hyvin kyytiin kahdet rattaat, eikä pieniltä lapsilta peritty maksua.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Täydellinen retkipäivä: Lonna & Suomenlinna

Vapaa perjantai ja lämpömittarin lukemat kipuavat jo aamulla yli 20 asteeseen. Tällaisena päivänä ei kannata jäädä sisälle notkumaan, joten mekin päätimme lähteä piknikille raikkaiden merituulten äärelle. Tarkoituksenamme oli testata Helsingin uusin ulkoilusaari, Lonna. Lonnan saari ei toki ole noussut yhtäkkiä meren pohjasta, vaan on aikaisemmin ollut Puolustusvoimien hallinnassa ja yleisöltä suljettu. Vuonna 1999 saaren omistus ja hallinnointi siirtyi Suomenlinnan hoitokunnalle ja tämän vuoden toukokuussa saari avautui kaikelle kansalle.
Lonna sijaitsee Suomenlinnan naapurissa, noin kymmenen minuutin venematkan päässä kauppatorilta. Saarelle pääsee Kauppatorilta Suomenlinnaan liikennöivän JT Linen yhteysaluksen kyydissä. Noin kerran tunnissa ajetaan vuoro, joka kulkee pyydettäessä Lonnan kautta. Lonnan retkeen kuuluu pakollinen kierros Suomenlinnan kautta, sillä JT Linen lautat pysähtyvät Lonnassa ainoastaan menomatkalla. Edestakainen matka maksaa aikuisilta 7 euroa ja kouluikäisiltä lapsilta puolet tästä. 
Laivamatkat ovat aina meidän lasten mieleen ja mikäs hellepäivinä on merellä ollessa, ihanaa kun tuuli tuivertaa hiuksia ja aallokkoa ei ole nimeksikään. Kun rantauduimme Lonnaan, me äidit saimme välittömästi flash backin viime vuoden alkukesään ajoittuneelta Harakan retkeltämmeLintuja. Isoja. Paljon. Ja niillä on pesintäaika. Hanhet ja lokit olivat vallanneet saaren aika lailla itselleen ja sähisevät linnut sekä niiden jätökset rajoittivat piknik-haluja kohtalaisen paljon. Päädyimme suosiolla Lonnan kahvilan pöytään ja haimme välipalaa sisätiloista.
Kahvilan valikoimat olivat hyvin niukanlaiset. Meidän porukalle tarjolla ollut ainoa makea vaihtoehto, suklaabrownie, tosin upposi hyvin. Lapsetkin saivat maistaa jääteetä, sillä minkäänlaista mehua ei kahvilasta löytynyt. Kahvilan sisustus oli viihtyisä ja wc-tilat siistit. Lapsia ei oltu erityisesti huomioitu, sillä hoitopöytiä tai pottia ei vessassa näkynyt. Lonnassa on myös ravintola. Me olimme liikkeellä jo aamupäivästä, jolloin ravintola ei ollut vielä aukaissut oviaan, joten sen tarjontaan emme tällä kertaa tutustuneet.
Lonnan saarella on vielä vähän keskeneräinen tunnelma. Rakennustyöt olivat useammassakin paikassa käynnissä ja monenlaista aktiviteettia lasten leikkipaikasta joogasaleihin pienelle saarelle onkin tulossa. Rakennustöiden valmistuttua (ja lintujen pesintäajan ulkopuolella) Lonna voisi olla varteenotettava piknik-kohde. Kahvilasta saa ostaa myös valmiita piknik-kasseja. Vallilan kangaskassista löytyy piknik-liina, termariin saa kahvia tai teetä ja mukaan pakataan sekä suolaista että makeaa evästä. Piknik-kassin hinta on 17 euroa/henkilö. Parhaat eväidensyöntipaikat löytyvät kuulemma saaren pohjoisrannalta, josta avautuvat kauniit postikorttimaisemat Helsingin keskustaan.
Meille tunti kukkien poimimista ja kahvittelua Lonnassa riitti ja siirryimme hyvissä ajoin laiturille vilkuttamaan, että ohi ajava lautta poimisi meidät kyytiin. JT Linen alukset liikennöivät Suomenlinnakeskuksen vieressä sijaitsevalle laiturille, josta on lyhyt matka hyville piknik-paikoille. Suomenlinnakeskuksen tiloissa on wc:t ja invavessassa myös hoitopöytä ja potta.
Näin alkukesästä ja arkipäivänä Suomenlinnassa oli varsin miellyttävä retkeillä, sillä porukkaa ei ollut ruuhkaksi asti. Mahduimme kulkemaan sulassa sovussa luokkaretkeläisten kanssa. Rauhallinen paikka eväiden syöntiin löytyi helposti. Levitimme viltin ja kasasimme ennen laivaan nousua kaupasta ostetut eväät viltin päälle. Ja sitten keskityttiin syömiseen. Raittiissa ulkoilmassa ruoka maistui ja porukkamme tuhosi kevyesti litran mansikoita, pari leipää ja paketillisen välipalakeksejä. Hupsista.
Kun eväät oli syöty, kaivettiin kassista lapsille viihdykkeeksi saippuakuplapullot. Muksujen kirmatessa sulassa sovussa nurmikolla kuplia puhallellen ja meidän äitien loikoillessa viltillä auringosta nauttien, tuli mieleen, että tällainen taitaa olla täydellinen kesäretkipäivä. Lasten matkassa ♥ kesä.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Synttärilahjavinkki

Olemme jakaneet erilaisia lahjavinkkejä pienille synttärisankareille useampaan kertaan (täällätäällätäällä jatäällä) . Pian on taas aika testiryhmäläistenkin täyttää vuosia, mutta laitetaan tähän sitä ennen yksi lahjavinkki. Toteutimme tämän 6-vuotiaalle kummitytölle hänen syntymäpäivänään, kun toiveena oli saada lahjaksi jotain askarteluun liittyvää.
Askarteluhankintoihin, ainakin nyt kun Tiimaria ei enää ole, Tiger on oikein oivallinen paikka. Sieltä saa oikeastaan kaikkea tarpeellista tähän lahjaan liittyen. Ensimmäiseksi valitsin TIgerin hyllystä sopivan kokoisen laatikon, jonka sitten täytin erilaisilla askarteluvälineillä. Muutamat askartelujutut hankin vielä lisäksi myöhemmin Stockmannilta. Lahjalaatikosta löytyi mm. erivärisiä piirustuspapereita, piippurasseja, tarroja, värikyniä, kimalleliimaa ja pari erilaista askartelusettiä. Lahjan saaja oli paketista erittäin onnellinen ja ryhtyikin heti taiteilemaan paketin avattuaan.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Päiväretki Hyvinkäälle: Vetureita joka lähtöön!

"On vetureita kahdeksan(kymmentä), näätkö joukon mahtavan..."
Jos teilläkin fanitetaan Tuomas Veturia tai kasataan olohuoneen lattialle puista junarataa illasta toiseen, niin tässä tosi kiva käyntikohdevinkki vaikkapa kesälomalle: Suomen Rautatiemuseo sijaitsee Hyvinkäällä ja kätkee sisäänsä kokonaisen lauman aitoja höyryvetureita menneiltä vuosikymmeniltä.
Me vierailimme Rautatiemuseossa Hyvinkään retkellämme. Museo sijaitsee kauniissa ympäristössä, 1870-luvulta peräisin olevan Hanko-Hyvinkää -rautatien asema- ja varikkoalueella. Vanhoista alkuperäisistä rakennuksista näyttelytiloina toimivat asema, veturitalli ja kasarmi.

Rautatiemuseo on avoinna toukokuun loppuun saakka tiistaista perjantaihin klo 12-15 ja kesäkaudella (elokuun loppuun saakka) päivittäin klo 10-17. Kesäkaudella museon puistossa palvelee myös kahvila ja ulkona voi nousta pienoisjunan kyytiin. Sisäänpääsymaksu Rautatiemuseoon on aikuisilta 8 euroa ja yli 7-vuotiailta lapsilta 3 euroa.
Me suuntasimme lasten kanssa heti ensimmäiseksi veturihallin perältä löytyvään lasten näyttelyhuoneeseen. Täällä lapset ihastelivat tutunnäköisissä huvipuistomaisemissa kulkevaa pienoisrautatietä sekä laittoivat veturikuskin lakit päähänsä ja nousivat ihan oikean höyryveturin ohjaimiin. Vähän kaveruksia jännitti, että lähteekö veturi ihan oikeasti käyntiin...mutta ei sentään. Lasten näyttelyssä oleva höyryveturi onkin, harmi kyllä, ainoa Rautatiemuseon junista, johon pääsee sisälle. Veturikuskileikin jälkeen melkein yhtä jännää oli laskeutua portaita alas höryveturin alle. Huii...kuinkakohan monta tonnia rautaa tuossa pään päällä olikaan?
Veturihalleja on Rautatiemuseossa kaksin kappalein. Toisessa hallissa on valtavankokoisia mustia höyryvetureita sekä lähes alkuperäisessä asussaan oleva sepän verstas. Toisesta veturihallista löytyy sitten liuta Tuomas Veturin kavereita, eli kiiltäväkylkisiä, värikkäitä höyryvetureita ja niiden lisäksi modernimpia juna- ja veturimalleja. Lisää mielekkyyttä näyttelykierrokselle saisi, jos juniin pääsisi katsomaan sisälle. Muutamaan vaunuun sentään sai kurkistaa ikkunan läpi ja lapsia tuntui ihmetyttävän erityisesti se, että hienoissa junanvaunuissa oli lattialla potta!
Museon aulassa lapsivieraita ilahduttaa leikkialue, jossa leikitään - luonnollisesti - puisella junaradalla. Museokaupan hyllyistä löytyy myös pienille junafaneille sopivia matkamuistoja.
Museojunien parista olikin hyvä lähteä kotimatkalle modernin lähijunan kyydissä. Ennen junaan nousua ehdimme vielä kahvitella kauppakeskus Willassa Kulmakonditoriassa sekä soitella hetken hauskoja jättiläissoittimia.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Päiväretki Hyvinkäälle: Lounasta ja viidakkoseikkailuja

Yksi vanhemmuuden hyvistä puolista on, että lasten varjolla pääsee tekemään sellaisia asioita, jotka aikuisseurassa jäisivät luultavasti väliin. Päiväretket kotikaupunkiin ja vähän kauemmaskin ovat yksi tällainen kiva juttu. Enpä usko, että aikuisporukassa ihan heti tulisi lähdettyä seikkailemaan muuten vain esimerkiksi Hyvinkäälle. Sinne me kuitenkin suuntasimme eräänä kevätpäivänä kahden äidin ja neljän lapsen kokoonpanolla.
Kolmen vartin matka lähijunalla oli ohi yhdessä hujauksessa. Saavuimme Hyvinkäälle juuri sopivasti lounasaikaan ja ensimmäisenä suunnitelmissa oli ruokailupaikan löytäminen. Koska Hyvinkää oli meille aika tuntematon kaupunki entuudestaan ja olimme tehneet ennakkotehtävämme kaupungin ravintolamaailmaan tutustumisessa vähän laiskanlaisesti, päätimme valita helpon vaihtoehdon ja suunnata ensimmäiseen silmiimme osuvaan ruokapaikkaan, joka oli Amarillo.
Luultavasti Hyvinkäältä löytyisi persoonallisempiakin ravintoloita, mutta ei Amarillokaan huono valinta ollut. Isossa ravintolassa oli hyvin tilaa ja helppo liikkua lasten kanssa. Koska meidän juniorit olivat testihetkellä paikan ainoat alaikäiset vieraat, saivat he vallata leikkinurkan kokonaan itselleen. Amarillon lasten lista oli lounasaikaankin käytössä. Annokset olivat kuitenkin aika kalliita (noin 10 euron luokkaa), joten päädyimme tilaamaan oman ruoan ainoastaan testiryhmän vanhimmalle (ja nälkäisimmälle) muksulle. Nuoremmat lapset maistelivat äidin lounaspastaa sekä salaattipöydän antimia ja söivät omia eväitä. Invavessassa oli hoitopöytä ja potta, joten hoitotoimetkin onnistuivat sujuvasti.
Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa ensimmäiseen varsinaiseen retkikohteeseemme Hyvinkäällä. Jo jokin aika sitten tuttu äiti oli maininnut hyvinkääläisestä sisäleikkipaikasta, Villen Viidakosta. Sateisena päivänä viidakkoleikit kuulostivat juuri sopivalta ajanvietteeltä, joten otimme suunnaksi Muottikadun teollisuusalueen. Oikea paikka löytyi suht helposti, sillä ainoastaan kerran jouduimme turvautumaan kännykän karttapalveluun. Villen Viidakon sisäleikkipuisto sijaitsee autoliikkeiden kanssa samassa rakennuksessa ja tämän saattoi myös haistaa paikan eteisessä. Muualla tunkkaista hajua ei huomannut, tai sitten siihen tottui.
Meillä kävi hyvä tuuri, sillä pääsimme nauttimaan Villen Viidakon torstaitarjouksesta; sisäänpääsy ennen klo 13 oli ainoastaan 2 euroa/lapsi. Normaalisti hinnat ovat 8-10 euroa lapsen iästä riippuen. Aikuisilta pääsymaksua ei peritä. Pääkaupunkiseudun isoihin sisäleikkipuistoihin verrattuna Villen viidakko on selvästi pienempi, mutta lapset olivat aivan haltioissaan päästessään seikkailemaan kiipeilytelinesokkeloihin.
Villen Viidakossa on omat alueet alle 3-vuotiaille. Meidän kuukautta vajaa 2-vuotiaamme ei kylläkään enää vauva-alueilla viihtynyt, vaan juoksi isompien mukana joka paikkaan. Ja äiti perässä - kävipähän kuntoilusta äidillekin ja tuli todettua, että Villen Viidakkoa ei ole selvästikään mitoitettu yli 170-senttisille leikkijöille ;).
Villen Viidakossa on kiipeilytelinesokkelon lisäksi sisäjalkapallokenttä sekä useita kolikkolaitteita, joista monet toimivat kuitenkin ihan ilman kolikkoa. Näistä löytyi sekä rauhallisempia versioita pienille nassikoille että vähän hurjempaa vauhtia tarjoavia vempeleitä leikki-ikäisille. Paikassa on myös kahvila. 
Ihan vain Villen Viidakon takia retkeä pääkaupunkiseudulta Hyvinkäälle ei ehkä kannata tehdä, mutta muuhun ohjelmaan yhdistettynä vierailu sisäleikkipuistossa toimi hyvin. Testiryhmän lapset tykkäsivät ja kun energiaa oli purettu juoksemalla, kiipeilemällä ja temppuilemalla, olikin hyvä jatkaa matkaa seuraavaan, hiukan rauhallisempaa käytöstä vaativaan paikkaan.
Harrastatteko te päiväretkeilyä lasten kanssa? Mikä on teidän suosikkiretkikohteenne?