tiistai 31. toukokuuta 2016

Tulevaisuutta etsimässä

Reilu kolme vuotta sitten olimme jännän äärellä. Olimme saaneet kutsun alkaa blogata Vauva-lehden nettisivuilla ja me - blogiuntuvikot - olimme tilaisuudesta innoissamme. Olimme ottaneet blogimme kanssa ison askeleen ja mieleinen harrastus muuttui osa-aikaiseksi työksi. Bloggaaminen on ollut välillä raskasta, mutta useimmiten kuitenkin antoisaa. Olemme nähneet ja kokeneet lasten matkassa niin paljon  - monet kokemukset olisivat varmasti jääneet kokematta ilman blogin olemassaoloa. Näin jälkikäteen voi monille kommelluksille naureskella ja kaiholla muistella aikaa, jolloin matkoilla reissasi vain vauvoja ja taaperoita. Lapset ovat kasvaneet ja niin myös - ainakin henkisesti ;) - me blogin takaa löytyvät äidit. Elämäntilanteet ovat muuttuneet ja perheen arkikin on saanut uudenlaisia suuntia. 
Olemme testailleet lukuisia museoita, ravintoloita ja leikkipuistoja. Kokeneet taidenäyttelyitä, konsertteja ja festareita. Viettäneet minuutteja ja taas minuutteja kuvailemassa ostoskeskuksien ja ravintoloiden wc-tiloja. Olemme itkeneet ja nauraneet samaan aikaan, kun olemme kuljettaneet karavaaniamme eteenpäin. Olemme kokeneet antoisia hetkiä ja ennen kaikkea pitäneet hauskaa.
Aika aikaansa kutakin sanoo sanontakin. Nyt on tullut meidän aika astua sivuun Vauva-lehden blogiskenestä ja siirtyä omillemme. Elämä lasten parissa ja matkassa jatkuu ja aiommekin palata blogin kanssa juurillemme, sinne mistä aloitimmekin. Olemme kiitollisia Vauvassa vietetyistä vuosista ja saamastamme kokemuksesta. Toivottavasti jatkatte Lasten matkassa ja tulette perässämme tuttuun osoitteeseen www.lastenmatkassa.fi. Ihan vielä tällä hetkellä uusi-vanha blogimme ei ole valmis, mutta aukeaa suurelle yleisölle kyllä piakkoin. Siihen asti seurailettehan meitä Facebookissa ja instassa @lastenmatkassa

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Stokke Steps syöttötuoli yli puolivuotiaalla vauvalla

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / STOKKE
Muistatteko, kun jokin aika sitten kerroin kokemuksistamme Stokke Steps syöttötuolista ja siihen yhdistetystä Bouncer-sitteristä? Tällainen yhdistelmä oli meillä käytössä vauvallamme jo ihan vastasyntyneestä saakka ja olimme siihen tosi tyytyväisiä. Oli ihana saada kuopus nostettua muun perheen tasolle ruokailuhetkissä ja muutenkin keittiöaskareita tehdessä. Meidän pienikokoinen tyttömme olisi viihtynyt sitterituolissa vielä muutaman kuukauden varmasti ihan hyvin, eikä sitterin painorajakaan (9 kg sitterikäytössä) paukkunut. Saimme kuitenkin Stokkelta testiin Baby Set -lisäosan ja bebemme ollessa noin 7 kuukauden ikäinen ja istumisen sujuessa jo melkoisen mallikkaasti, siirryimme tähän isompien vauvojen vaiheeseen. 
Nyt kun Stokke Steps syöttötuoli Baby Set -lisäosalla täydennettynä on ollut perheessämme käytössä kuukauden päivät, on hyvä aika kertoa kokemuksiamme tästä. Baby Set kiinnitetään syöttötuoliin kliksauttamalla se kiinni tuolin runkoon - helppoa kuin mikä, eikä erillisiä työkaluja tai ruuvien kiristelyä tarvita. Baby Setin selkänoja on säädettävissä syvyyssuunnassa kahteen tasoon, ihan pienelle ja sitten vauvan kasvaessa tilavammaksi. Baby Setissä on hyvät viisipistevaljaat ja tukeva etukaari. Baby Setin kanssa voi käyttää myös erillistä tarjotinta, mutta tästä meillä ei ole kokemusta. Setti on valkoista, kestävää muovia, joka on helppo pitää puhtaana. Tykkään myös siitä, että Baby Set on kevyt ja helppo irrottaa, jolloin tarvittaessa sen voisi vaikkapa huuhtaista puhtaaksi hanan alla. 
Stokke Steps -syöttötuoli on minusta tosi hyvän mallinen ja näyttää siltä, että vauvankin on siinä mukava olla. Meidän tytön lisäksi tuolia on testannut vuoden ikäinen serkkupoika, jonka ruokailut sujuivat myös hienosti tuolissa istuen. 
Kaiken kaikkiaan olemme olleet syöttötuolivalintaamme edelleen tyytyväisiä. Meillä on kaksi ruokapöytää, keittiössä pienempi pöytä oman perheen arkiruokailuja varten ja olohuoneessa isompi pöytä, jota käytetään pääasiassa, kun porukkaa on koolla enemmän. Kevyen tuolin siirtely on sujunut näppärästi tilanteen mukaan huoneesta toiseen. Stokke Steps on osoittautunut myös yllättävänkin tukevaksi. Kielloista huolimatta isoveljet nimittäin tuppaavat kiipeilemään ja temppuilemaan tuolilla, mutta eivät ole onnistuneet edes horjuttamaan tukevasti neljällä jalalla seisovaa syöttötuolia.

torstai 26. toukokuuta 2016

Ilmassa juhlan tuntua

Viikonloppuna vietettiin kahden blogilapsen synttäreitä. Toinen vanheni neljän vuoden ikään ja toinen juhlisti etukäteen päiväkotikavereidensa kanssa kesällä eteen tulevia viskarijuhliaan.
Viskarijuhlien teema oli – kuinkas muutenkaan – Frozen. Siinä mielessä helppo teema, että tällä hetkellä rekvisiittaa löytää kyllä ihan yllin kyllin. Ajattelin panostaa näihin juhliin ihan erityisesti, sillä juurikin päiväkotikavereille järjestettävät synttärijuhlat tuntuvat olevan THE juhlat. Sukulaiset ja muut läheiset saavat sitten kesällä juhlia hieman maltillisemmin.
Pienten tyttöjen vatsat kun eivät ole pohjattomia, pysyin tarjoiluissa melko maltillisena. Tarjolla oli suolapalaa lihapulla-nakki-viinirypäle –cocktailtikkujen merkeissä ja makeaa kuppikakkujen ja Frozen-väristen aleksanterileivoksien parissa. Muu tarjoilu olikin pääosin suoraan kaupan tiskistä. Valkoiset vaahtokarkit menivät lumikasoista, kuten myös popcornit. Piparit oli tietenkin päällystetty tällä kertaa vaaleansinisellä, eikä pinkillä. Juomat* olivat luomua ja tulivat suoraan Raikastamolta (kiitos LastenPR). Ohjelmanumerona oli perinteinen onginta ja "kaloina" Frozen-aiheiset puuhapussit. Muuten lapset leikkivät prinsessaleikkejä niin sisällä kuin ulkonakin ja välillä tanssahtelivat diskossa Frozen-musiikin tahtiin. 
Lauantain prinsessabileiden jälkeen juhlaviikonloppu huipentui sunnuntaina vietettyihin nelivuotiskekkereihin. Pieniä vieraita oli piipahdellut kylässä pitkin viikkoa, mutta varsinaisia kaverisynttäreitä päivänsankari ei vielä osannut toivoa. Sunnuntain juhlissa mukana olikin sekä sukulaisia että ystäväperheitä lapsineen, joten vilskettä riitti.
Kutsut taiteilin tänä vuonna (netistä bongatun idean innostamana) ilmapalloihin. Tämän hauskan ja vähän erilaisen kutsukortin askarteleminen oli varsin helppoa. Ensin ilmapallo täytettiin ja siihen kirjoitettiin kutsuteksti permanenttitussilla. Tämän jälkeen pallosta päästettiin ilmat pihalle ja se kiinnitetettiin teipillä kartonkiseen korttipohjaan. Korttia voi vielä somistaa esimerkiksi solmimalla ilmapalloon narun. Ilmapalloteema jatkui päivänsankarin pallopaidassa
Äidin mielestä ilmapalloissa olisi ollut ainesta vaikka koko juhlien teemaksi, mutta juhlakalu itse esitti eriävän mielipiteen. Meidän perheessä päivänsankari on nimittäin perinteisesti saanut esittää toiveen siitä, millainen kakku juhliin leivotaan ja äiti on sitten yrittänyt parhaansa mukaan tätä toivetta toteuttaa. Ja tänä vuonna pojan suosikkijuttu oli selvä - hän halusi ninjago-kakun. Tästä aiheesta on onneksi kehitelty synttärikakkuja muidenkin jauhopeukaloiden toimesta, joten vihreän ninjan pään muotoisen kakun toteuttamiseen löytyi selkeät ohjeet useammastakin leivontablogista. 
Suolaisina herkkuina juhlapöydässä oli lapsille karjalanpiirakoita sekä lähinnä aikuisvieraita ajatellen paria eri sorttia suolaista piirakkaa. Ninjago-kakun lisäksi pikkusankarimme toivoi, että synttäreillä tarjottaisiin mustikkapiirakkaa (tämä on onneksi mummon bravuuri), mokkapaloja ja mansikoita. Mansikat, pensasmustikat ja viinirypäleet annosteltiin valmiiksi pahvisiin muffinivuokiin ja sama tehtiin karkeille. Tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi, lastenjuhlissa kun helposti käy niin, että karkkikulhosta rohmutaan nameja kaksin käsin omalle lautaselle. Nyt jokaiselle lapselle oli valmiiksi annosteltuna samanlainen, kohtuullisen kokoinen annos karkkeja. Kesän tuoreet marjat olivat kyllä vähintäänkin yhtä suosittuja kuin makeiset myös lapsivieraiden keskuudessa. Juomapuoli hoitui näissäkin juhlissa Raikastamon luomumehuilla*. Tämän kevään uusi maku, mustikka-omena, kiri aika hyvin vanhan suosikin omena-päärynämehun rinnalle. 
Kaksitoista lasta viihtyi juhlissa kiitettävästi ilman erikoisempia ohjelmanumeroita. Kesäjuhlissa on lisäksi kätevää, että juhlatila laajenee mukavasti vain ulko-ovea avaamalla. Saippuakuplat, trampoliini ja pallopelit pihanurmella olivat tänäkin vuonna toimivia juttuja. Onginnan sijaan olimme tällä kertaa hankkineet juhliin pinjatan. Esikoisen synttäreille askartelin aikoinaan apinan pään muotoisen pinjatan itse, mutta ajansäästön vuoksi pikkuveljen juhlissa rikottiin BR-leluista ostettu valmisversio. Kaikki lapset pääsivät vuoronperään kokeilemaan pinjatan rikkomista. Vähän tosin laitoimme perinteitä uusiksi, kun pinjataa hakattiin oikean pinjata-kepin sijaan mattopiiskalla, mutta juhlayleisöä tämä pieni epäkohta ei tuntunut haittaavan. Ja voi sitä lasten riemua, kun pinjata halkesi ja sisältä tippui loputtomalta tuntuva määrä herkkuja ja ilmapalloja!
P.S. Jos kaipaat lahjavinkkejä leikki-ikäiselle, kannattaa kurkata aikaisempi postauksemme aiheesta täältä.  
*Raikastamon mehut saatu.

torstai 19. toukokuuta 2016

Ihana kamala imetys

...ja muutama ihan vain ihana imetyksen apuväline.
Esikoista odottaessani stressasin monia asioita. Jostain syystä imetyksen sujuminen ei kuitenkaan kuulunut huolenaiheisiini. Muistan ihmetelleeni itsekseni, kun perhevalmennuksessa joku äidestä tiedusteli kiihtyneellä äänellä valmennusta vetäneeltä neuvolan terveydenhoitajalta pulloruokinnan mahdollisista haitoista "ihan vain siltä varalta, jos imetys ei onnistukaan". Kuinka vaikeaa se nyt voi olla, tissi suuhun ja se on siinä! Arvaatte varmaan, että todellisuudessa kaikki ei sujunut ihan näin helposti.

Nyt kun kolmaskin lapseni on siirtynyt täysimetyksestä monipuolisempaan ruokavalioon, uskallan sen todeta. Imetys on ainakin omalla kohdallani osoittautunut taitolajiksi, jossa harjoitus tekee jos ei nyt mestaria, niin ainakin itsevarmemman ja kärsivällisemmän (imettävän) äidin. Jokainen lapsi on erilainen, joten jokainen imetystaipalekin on erilainen. Omanlaisiaan haasteita ja onnistumisen- sekä onnenhetkiä on mahtunut kaikkiin imetyksiin.
Esikoisen myötä avautui myös lastentarvikkeiden valtava, uusi maailma. Kaikki imetykseen liittyvät jutut olivat vieraita ja alkuun tuli tehtyä paljon vääriä, turhia tai sopimattomia hankintoja. Vääränlaiset imetysliivit ja -paidat, hankala rintapumppu, tarpeettomat voiteet, omituiset liivinsuojukset - kaikkia näitä tuli kokeiltua. Kuopuksen odotusaikana tiesin, mitä tarvitsin. Muutama imetystoppi, pari pakettia kestoliivinsuojia, sähköinen rintapumppu, imetyssuoja ja imetyskoru. Tässä postauksessa esittelyyn pääsevät kaksi viimeksimainittua tuotetta, joita voin lämpimästi suositella muillekin tuoreille äideille. 
Olen imettänyt julkisesti kaikkia kolmea lastani. Niin lentokoneissa, junassa, puiston penkillä, kauppakeskuksessa, kahviloissa, uimarannalla, museoissa kuin lukuisissa muissakin paikoissa. Omat vauvani ovat olleet rauhallisia tapauksia, joten imetys on sujunut harson suojissa huomaamattomasti. Silti myönnän, että vähän epämukavuusalueella siinä ollaan, vielä tällä useamman vuoden imetyskokemuksellakin.  Niinpä olinkin vallan ihastunut, kun kuopuksen odotusaikana bongasin markkinoilta suomalaista designia olevanSöpö-imetyssuojan. Söpö oli ensimmäisiä hankintojani synnytyksen jälkeen ja siitä saakka se on kulkenut aina mukanani ja ollut käytössä melkeinpä päivittäin. 
Söpön suojissa vauva malttaa keskittyä syömiseen, katsekontakti äidin ja vauvan välillä säilyy, eikä herkkänahkaisimmillakaan sivullisilla pitäisi olla nokan kopauttamista siihen, että jotain vilahtelee. Söpöön ovat ihastuneet paitsi imettävät äitiystäväni, myös ihan vieraat ihmiset. "Mistä tuo on?" "Onpa kätevä, voisin ostaa samanlaisen juuri vauvan saaneelle ystävälleni/tyttärelleni/siskolleni". Tällaisia kommentteja olen kuullut useasti vauvan ruokaillessa Söpön alla. 

Toinen imetykseen liittyvä juttu, josta meillä ovat tykänneet sekä äiti että vauva, on ollut imetyskoru. Jostain syystä monilla vauvoilla on ruokaillessaan tarve näpertää siinä samalla käsillään jotakin. Äidin hiuksia, vaatteita, omaa korvaa...mitä siinä käden ulottuvilla nyt sattuukaan olemaan. Imetyskoru on suunniteltu tätä varten, tarjoamaan turvallista tekemistä pienille käsille ruokailun ajaksi. Oma imetyskoruni on suomalaista käsityötä, ByPinjan valikoimasta.
Nyt kun puhkeamassa olevat hampaat kutittelevat vauvamme ikeniä, tykkää hän myös natustella korun pulleita silikonihelmiä (jotka on valmistettu BPA-vapaasta silikonista). Niin ja onhan tuo koru myös kivannäköinen! Vaihtoehtoja löytyy moneen tyyliin herkistä pastelleista kirkkaisiin karkkiväreihin ja graafiseen musta-valkoiseen. "Tää on ihana, sopisi hyvin minullekin", totesi viisivuotias pikkuneitikin koru kaulassaan.

Perhebrunssilla Lämmössä

Instagramin seuraajat voivatkin muistaa, että jatkoimme taannoin perinteisiä perhebrunsseja ja tällä kertaa meille uudessa ympäristössä Suvilahdessa. Lähdimme nimittäin koko suurella perheellä testaamaan miltä brunssi maistuu Ravintola Lämmössä. Testiryhmään kuului kaiken kaikkiaan 9 henkilöä ikähaarukkana vauvasta aikuisiin.
Ensivaikutelma ravintolassa oli hieman kaksijakoinen. Toisaalta väljät tilat houkuttelivat, kun matkassa oli niin liikkuvia lapsia kuin vauva vaunuineenkin. Korkea syöttötuolipino kertoi sen, että lapsetkin ovat paikkaan tervetulleita. Leikkipaikkaa tms ravintolasta ei kuitenkaan löytynyt, vaikka sellainen olisikin varmasti tilaan mahtunut. Toisaalta paikka näytti hieman, hmm, clubimaiselta. Sisätilan tumma sisustus ja aulassa olleet keikkamainokset kielivät enemmänkin rennosta paikasta. Pöytähopeita ja valkoisia pöytäliinoja Lämpö ei tarjonnut, mutta rennompi paikka sopiikin lapsiperheille ehkä paremmin.
Mitä brunssipöydästä sitten löytyi? Tarjonta oli runsasta! Tai ainakin sieltä löytyi juuri niitä elementtejä, jotka ruokkivat parhaiten blogiäitien makuhermoja. Uunituoreet croissantit ja leivät, erilaiset salaatit ja lisukkeet, munakkaat sekä jugurtit herkkuineen takasivat kyllä täyden vatsan brunssin päätyttyä. Tarjolla ei ehkä ollut mitään kovin speciaalia tai ennalta arvaamatonta, mutta hyviä perusvaihtoehtoja silti. Liekö nälkä ollut kova, mutta meidän poppooltamme ainakin brunssiherkkuja notkuva pöytä sai kiitosta. Äitien mielestä jonkin verran miinusta sai kuitenkin jälkiruokapöytä, joka oli aikalailla makeispainotteinen. Joo, itse tehdyt vohvelit maistuivat myös, mutta ehkä vatsa olisi kaivannut jotain pientä piiraspalaa. Lapset sen sijaan olivat innoissaan tarjoilupöydälle ”kaatuneesta” karkkikulhosta ja saivat varmasti sokerihumalansa päälle.
Ravintola Lämpö ja sen tarjoilema brunssi on saanut ihmisiltä hieman kaksijakoista mielipidettä. Toiset tykkäävät rennosta meiningistä ja paikan hinta-laatusuhteesta, toiset taas moittivat tylsää jälkiruokapöytää ja kylmiä ruokia. Meidän brunssimme osui juuri paikan avaushetkeen, joten pöydät todellakin notkuivat brunssitarjottavista. Meidän mielestämme tarjoilut maistuivat tuoreilta, eikä meille tullut lainkaan tunnetta, että söisimme jotenkin kylmiä tai ”eilisiä” tuotteita. Lisäksi brunssin hinta on varsin kohtuullinen, aikuiset 19e ja lapset 1,20e/ikävuosi, joten luulenpa, että testiryhmä päätyy Lämpöön vielä joskus uudestaankin.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kevätjuhlassa koululla

Kouluvuosista on jo aikaa, mutta viime maanantaina pääsimme osallistumaan perinteisiin kevätjuhliin. Riikan blogin Riikan pr-toimisto Lasten PR järjesti yhteistyökumppaneilleen hauskan kevätjuhlan. Juhla ja todistusten jako tapahtui - missä muualla kuin koulun jumppasalissa. Paikalle oli kutsuttu niin tuttuja bloggareita aina Oi mutsi mutsin Elsasta Joukolattaren Heidiin ja Lasten PR:n yhteistyökumppaniyrityksiä PlastexistaOmbrellinoon ja ByPinjaan. Lapset viihtyivät hyvin Ombrellinon askartelupisteessä ja bObles-donitsien keskellä. Rehtori (Riikka) jakoi kaikille yhteistyökumppaneilleen todistukset ja kiitti kuluneesta vuodesta. Todistustenjaon jälkeen kiertelimme vielä näytteilleasettajien ständejä ja herkuttelimmeRaikastamon juomilla ja PopUpKemujen toimittamilla herkuilla. 
Koulun jumppasali, todistukset ja Suvivirsi saivat ihanat nostalgiafiilikset aikaiseksi, Kesä voi tulla!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Viking Grace

Ystäväperhe houkutteli meidät keväiselle irtiotolle merelle. Tavanomaisen Helsinki-Tukholma -reitin sijaan testasimme tällä kertaa Turusta Tukholmaan risteilevän Viking Grace -aluksen. Viikkarin laivoilla ei ole jostain syystä tullut lasten kanssa reissattua, vaan yleensä meidän perheen valinta on ollut Silja. Ystävillämme oli kuitenkin hyviä kokemuksia Viking Linen uusimmasta aluksesta, Gracesta, joten innostunein mielin pakkasimme yökkärit ja hammasharjat kassiin ja suuntasimme auton nokan kohti Turkua. 
Grace on merellä lähes täyden vuorokauden, lähtö on viittä vaille iltayhdeksän ja paluu seuraavan päivän iltana klo 19.50. Varasimme ystävien suosituksesta Premium-luokan hytin, jossa on parivuode ja vuodesohva sekä ikkuna merelle. 6- ja 3-vuotiaat veljekset mahtuivat mukavasti nukkumaan sohvalle ja me vanhemmat sekä perheen vauva valtasimme parisängyn. Hytin sisustus oli perinteisestä laivatyylistä poiketen raikas ja hotellimainen. Tekstiileissä oli käytetty vaaleita värejä ja kaikki pinnat olivat ainakin meidän hytissä siistit ja kolhuttomat. Jääkaapin virvokkeet kuuluivat hytin hintaan ja kylppäristä löytyi valikoima freesin tuoksuisia pesuaineita.

Varasimme matkaa ostaessamme samalla koko reissun ruokailut. Söimme päivällistä mennen tullen Buffet Aurorassa. Premium-hytin hintaan kuului erikoisaamiainen Oscar à la carte -ravintolassa. Lapsille ostimme lisäksi Ville Vikingin rannekkeet, joilla sai hakea laivan baareista limpparia tai mehua ja jätskit. Oli ihana päästä valmiiseen pöytään ja etenkin aamiaisravintolan miljöö oli upea. Isoista ikkunoista avautui näkymät merelle moneen suuntaan. Ruokatarjonta sen sijaan oli aika perus, valikoimaa oli runsaasti, mutta mitään erityisiä herkkuja ei pöydistä jäänyt mieleen. 
Meidän risteilyvuorokausi mentiin hyvin pitkälti lasten ehdoilla. Kun matkassa oli mukana kaksi samanikäistä vilkasta veljesparia, laivan leikkihuoneissa tuli vietettyä paljon aikaa. Gracella on kaksi leikkihuonetta, toinen niistä on suunnattu pienemmille ja toinen vähän isommille lapsille. Pienten puolella on pallomeri, junarata ja pehmopalikoita, isojen puolella pelikoneita. Leikkihuoneiden lisäksi otimme osaa muutamiin lasten risteilyohjelman aktiviteetteihin. Tanssikilpailusta pojat eivät innostuneet, mutta Ville Vikingin tapaamista ainakin osa porukasta odotti innolla.
Laivaristeilyyn kuuluvat tietysti tax free ostokset. Gracen myymälässä oli yllättävänkin monipuolinen valikoima kosmetiikkaa, koruja, karkkia ja myös leluja ja lastenvaatteita. Pojat käyttivät isovanhemmilta saamansa reissurahat legoihin. Meidän pikkuneidille valitsin lastenvaatteiden joukosta Molo kidsin jo aikaisemmin ihastelemani ihanan kesäpuvun, jonka hinta oli selvästi edullisempi kuin lastenvaateliikkeessä mantereella. 

Vielä muutama sananen liikkumisesta vauvan kanssa Viking Gracella. Tämä oli meidän tyttärellemme toinen risteily, näiden lisäksi meillä on kokemusta laivamatkailusta myös vanhempien lastemme vauva-ajoilta. Tällä reissulla meillä oli vauvalle mukana sekä vaunut että kantoliina ja molempia käytimme. Hytissä oli tilaa myös vaunuille ja vauva olisi voinut vaikka nukkuakin omissa kärryissään. Kuten totesin, oma bebemme nukkui yönsä meidän välissä leveässä parisängyssä. Laivan kahviloissa ja ravintoloissa oli mikroja, joissa oli mahdollista lämmittää vauvan ruokia. Vaipanvaihdot hoidimme hytissä, enkä tullut tarkastaneeksi yleisten lastenhoitohuoneiden varustetasoa. Leikkihuoneissa ei ollut erityisesti huomioitu ihan pikkuisia, vaan niiden aktiviteetit oli tarkoitettu lähinnä taaperoikäisestä ylöspäin. 
Tykästyimme kyllä koko perhe Viking Graceen. Erityisesti miellyttivät siisteys, pehmeät ja muhkeat sängyt, hiljaisuus (Gracea mainostetaan Itämeren hiljaisimmaksi risteilijäksi - eikä suotta! Moottorin äänet eivät häirinneet yöunia), ihanat merimaisemat ja monipuolinen tax free -valikoima. Lasten suosikkeja olivat (kaupan legohyllyn lisäksi) pallomeri ja buffapöydän jälkiruokavalikoima.         

torstai 5. toukokuuta 2016

Onni on isovanhemmat

Me olemme siitä onnellisessa asemassa, että kaikki isovanhemmat ovat vahvasti läsnä lastenlastensa elämässä. Isovanhemmat tulevat hoitamaan pientä toipilasta, kun flunssa yllättää. Isovanhemmat hakevat lapset päiväkodista, kun äidillä venähtääkin palaveri sovittua pidemmäksi. Isovanhemmat leipovat lasten synttäreille juuri niitä aitoja korvapuusteja. Isovanhemmat opettavat lastenlapsia tekemään pahvisia ompelukuvia. Isovanhemmat ottavat lastenlapset mukaan apuvoimiksi erilaisiin remonttihommiin. Isovanhemmat vievät lapsia kirjastoon ja opettavat lukemaan. 
Helatorstaina isovanhemmat tulivat kylään istutuslaatikon kanssa ja tekivät lasten kanssa komean kasvimaan. Ukin nikkaroima linnunpönttökin pääsi oksallensa. Kyllä meillä nyt riittää seurattavaa ja ihmeteltävää.
Onni on isovanhemmat!