Kesään heräävä Nizza hurmasi meidän perheen niin täydellisesti, että aloimme haaveilla talon vuokraamisesta Ranskan Rivieralta joskus tulevaisuudessa. Kävimme kaupungissa lyhyellä lomalla juhlistamassa erään läheisen merkkipäivää. Se tuli ainakin selväksi, että kolme päivää on Nizzassa aivan liian lyhyt aika, etenkin kun puolet porukasta vietti osan lomasta sängyn pohjalla vatsataudin kourissa.
Onneksi ihan koko loma ei mennyt sairastellessa, vaan ehdimme hiukan kierrellä kaupunkia, nauttia kävelyistä aurinkoisella rantapromenadilla sekä käväistä yhdessä kivassa ja lapsille erittäin mieluisassa retkikohteessakin. Parin postauksellisen verran Nizzan vinkkejä on siis blogissakin luvassa.
Hotellia valitessa meillä oli toiveena merinäköala. Nizzan rantakatu, Promenade des Anglais onkin täynnä hotelleja. Mitä lähempänä keskustaa, sitä korkeammaksi hinta tyypillisesti nousee. Meidän hotellimme, Adagio Nice Promenade des Anglais sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Alun sekaannuksen jälkeen (kahdesta perheestä koostuvalle matkaseurueellemme oli varattu kaksi samanlaista huonetta, mutta paikan päällä odottikin vain yksi varatun kaltainen huone ja toinen perhe joutui majoittumaan ensimmäiseksi yöksi pieneen studiohuoneistoon, jonka näköala oli kaukana merinäkymistä) hommat hotellilla alkoivat sujua ja loppujen lopuksi paikka osoittautui ihan viihtyisäksi.
Neljän hengen huoneet olivat todella isoja ja kaiken kruunasi valtava parveke, josta avautui huikeat näkymät vaalean turkoosina kimmeltävälle Välimerelle. Huoneistohotellissa kun oltiin, kuului huoneisiin hyvin varusteltu keittonurkkaus. Siisteystaso neljä tähteä ansainneessa hotellissa jätti hieman toivomisen varaa, sillä esimerkiksi kylppärit olivat aika kulahtaneet ja kuopukselle tuotu matkasänky oli täynnä tahroja. Hotellin aamiainen oli varsin ranskalainen croissanteineen, suklaapullineen ja hilloineen. Aivan kulman takaa löytyi Carrefour-ketjun ruokakauppa, hyvä pizzeria ja lastensairaala, jonka palvelut testattiin moitteettomasti toimiviksi.
Kuljimme Nizzassa pääosin kävellen. Rattaita oli hyvä työnnellä leveällä rantakadulla. Vanhan kaupungin kapeilla kujilla ja väentungoksessa oli hiukan ahtaampaa, mutta normaalin levyisten rattaiden kanssa selvisi kaupungilla kyllä ihan hyvin. Taksit Nizzassa ovat kalliita. Esimerkiksi muutaman kilometrin pituisesta matkasta lentokentältä hotellille sai pulittaa yli 20 euroa. Testasimme myös nizzalaista paikallisbussia. Bussit kulkivat eteläeurooppalaiseen tapaan vähän miten sattuu. Tarkat aikataulut kyllä löytyivät bussipysäkeiltä, mutta me saimme odotella autoa aika pitkään. Matalalattiabussiin mahtui hyvin kyytiin kahdet rattaat, eikä pieniltä lapsilta peritty maksua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti