Aikaisemmin tänä syksynä kerroimme blogissakin, että meidän bloggaajaäitien elämässä puhaltavat parhaillaan uudet tuulet. Kotona vietetyt vuodet olivat ihania, niistä jäi upeita muistoja ja tätä aikaa ihan varmasti muistellaan ilolla ja luultavasti haikeudellakin myöhemmin. Kun kuopukset lähestyvät kolmen vuoden ikää, tarkoittaa se kuitenkin vääjäämättä sitä, että on aika toivottaa tervetulleeksi uusi elämänvaihe, se maaginen (vai traaginen?) aika, jota joskus kuulee ruuhkavuosiksikin nimitettävän.
Me molemmat ehdimme käydä töissä lasten välissä, joten aivan uusi asia äitiyden ja työelämän yhdistäminen ei ollut. Työpaikka-päiväkoti-ruokakauppa-harrastus -rumba on vaativaa, mutta onneksi arjen sujumista voi hieman helpottaa osa-aikatyöllä. Töihin palaaminen osa-aikaisesti oli meidän molempien perheissä aika itsestäänselvä valinta. Tämän kuitenkin toteutimme eri tavalla ja tässä postauksessa kerromme omia kokemuksiamme osa-aikaisesta työviikosta toteutettuna lyhennetyllä työviikolla ja lyhennetyllä työpäivällä.
Lyhennetty työviikko.
"Meidän perheen kuopus on alle 3-vuotias, joten olemme oikeutettuja Kelan myöntämään joustavaan hoitorahaan. Tämä ja suopea työnantaja mahdollistivat sen, että pystyin palaamaan työelämään tekemällä alkuun kolmepäiväistä työviikkoa. Lyhennetyn työviikon paras puoli on mielestäni ylimääräiset arkivapaat. On ihanaa, että niitä kultaisia kotiäitipäiviä ei tarvinnutkaan vielä hyvästellä lopullisesti. Hoitovapaapäivinä olemme vähän kuin lomalla, nukumme pidempään, tapaamme ystäviä, teemme asioita lasten ehdoilla.
Töissä on pakko olla tehokas - ja sekin tuntuu hyvältä! Hommat hoituvat joutuisasti ja kiireiset päivät pitävät mielen vireänä. Elämä tuntuu olevan sopivasti balanssissa, kun alkuviikosta saa tehdä koulutusta vastaavia töitä ja jutella aikuisten juttuja ja loppuviikosta hölläillä ja rauhoittua kotiympyröissä.
Lapset ovat sopeutuneet kolmepäiväiseen päiväkotiarkeen suhteellisen sujuvasti. Toisinaan mietin, jääkö 5-vuotias esikoinen jostain paitsi, kun muut ryhmäläiset tekevät hauskoja juttuja hänen vapaapäivinään. Ainakaan toistaiseksi hän ei ole kuitenkaan kotipäivinä kaivannut päiväkotiin.
Sitten se taloudellinen puoli. 60-prosenttisen työajan seuraus on luonnollisesti 60-prosenttinen palkka. Toki kotiäidin tukiin verrattuna tämäkin on huomattava parannus. Myös veroprosentin tarkistaminen ja joustava hoitoraha auttavat tasaamaan tilannetta. Näillä mennään toistaiseksi ja meidän perheelle lyhennetty työviikko on ollut juuri oikea ratkaisu. Olen onnellinen, että työni on sellaista, että lyhennetyn työviikon tekeminen on mahdollista ja että työnantajani suostui siihen, että pidän, en yhtä vaan peräti kaksi hoitovapaapäivää viikossa. Tämä kun tarkoittaa sitä, että myös työtehtäviäni oli pakko karsia, kolmessa päivässä ei millään ehdi samaa kuin viidessä. Neljässä sen sijaan saattaisi ehtiäkin."
Lyhennetty työpäivä
"Meidän perheessä on lyhennettyä työpäivää tehty niin lasten syntymien välissä, kuin nyt lasten syntymien jälkeenkin. Kotona tuli kuopuksen jälkeen vietettyä se maksimi kolme vuotta ja siihen vielä kertyneet lomat päälle. Esikoisen jälkeen työelämään paluu toteutui jo kuopusta aiemmin ja silloin oli selvää, että haluamme lapselle mahdollisimman lyhyet hoitopäivät.
Äiti alkoi siis tehdä 6-tunnin työpäiviä ja isi lyhensi vielä hoitopäivää myöhäisillä aamuilla. Lapsi oli siis hoidossa viitenä päivänä viikossa, noin viisi ja puoli tuntia päivässä. Tämä sujui aluksi erittäin hyvin, mutta kun lapsi kasvoi kaipasi hän myös enemmän leikkiaikaa päiväkodissa. Äiti ihmetteli, kuinka lapsi lähti aina niin kiukkuisena päiväkodista kotiin, valittaen, että hän ei ehdi leikkiä siellä tarpeeksi. Jossain vaiheessa hoitajat sitten kysyivät, että voisinko noutaa lapsen vasta vaikka puoli tuntia myöhemmin, jolloin hän ehtisi leikkiä välipalan jälkeen vielä hetken sisällä. Tämä sopi hyvin ja näin töistä lähteminenkään ei ollut niin hektistä.
Nyt kun kuopuskin aloitti päivähoidon, pohdimme mieheni kanssa, että kumpi vaihtoehto olisi parempi; lyhyempi hoitopäivä vai lyhyempi hoitoviikko. Kysyin asiaa myös työnantajaltani ja hän puolsi lyhennettyä työpäivää. Minun työnkuvassani on jonkin verran päivittäin hoidettavia asioita, joten on parempi, että olen työpaikalla joka päivä, joskin lyhyemmän ajan. Lapset ovat päivähoidossa noin 7 tuntia päivässä ja iltaisin jää vielä hyvin aikaa myös perheelle. Kuopus on lisäksi nyt alkusyksynä ollut poikkeusjärjestelyin kotona myös perjantaisin milloin isovanhempien ja milloin ystävien hoivissa.
Tämä järjestely on sopinut meille kaikille oikein hyvin, eivätkä aamut tunnu liian kiireisiltä, eivätkä illat liian lyhyiltä. Ruuhkavuosia silti eletään ja harrastusiltoina vilskettä riittää, mutta osittainen hoitovapaa auttaa kyllä kummasti. Kahdenkymmenen prosentin palkan "alennuskaan" ei tunnu niin pahalta, kun osaa arvostaa yhteistä aikaa ja rauhallisempia aamuja"
Tehdäänkö teidän perheessä osa-aikatöitä? Onko valintanne ollut lyhennetty työviikko vai lyhennetty työpäivä?
Me molemmat ehdimme käydä töissä lasten välissä, joten aivan uusi asia äitiyden ja työelämän yhdistäminen ei ollut. Työpaikka-päiväkoti-ruokakauppa-harrastus -rumba on vaativaa, mutta onneksi arjen sujumista voi hieman helpottaa osa-aikatyöllä. Töihin palaaminen osa-aikaisesti oli meidän molempien perheissä aika itsestäänselvä valinta. Tämän kuitenkin toteutimme eri tavalla ja tässä postauksessa kerromme omia kokemuksiamme osa-aikaisesta työviikosta toteutettuna lyhennetyllä työviikolla ja lyhennetyllä työpäivällä.
Lyhennetty työviikko.
"Meidän perheen kuopus on alle 3-vuotias, joten olemme oikeutettuja Kelan myöntämään joustavaan hoitorahaan. Tämä ja suopea työnantaja mahdollistivat sen, että pystyin palaamaan työelämään tekemällä alkuun kolmepäiväistä työviikkoa. Lyhennetyn työviikon paras puoli on mielestäni ylimääräiset arkivapaat. On ihanaa, että niitä kultaisia kotiäitipäiviä ei tarvinnutkaan vielä hyvästellä lopullisesti. Hoitovapaapäivinä olemme vähän kuin lomalla, nukumme pidempään, tapaamme ystäviä, teemme asioita lasten ehdoilla.
Töissä on pakko olla tehokas - ja sekin tuntuu hyvältä! Hommat hoituvat joutuisasti ja kiireiset päivät pitävät mielen vireänä. Elämä tuntuu olevan sopivasti balanssissa, kun alkuviikosta saa tehdä koulutusta vastaavia töitä ja jutella aikuisten juttuja ja loppuviikosta hölläillä ja rauhoittua kotiympyröissä.
Lapset ovat sopeutuneet kolmepäiväiseen päiväkotiarkeen suhteellisen sujuvasti. Toisinaan mietin, jääkö 5-vuotias esikoinen jostain paitsi, kun muut ryhmäläiset tekevät hauskoja juttuja hänen vapaapäivinään. Ainakaan toistaiseksi hän ei ole kuitenkaan kotipäivinä kaivannut päiväkotiin.
Sitten se taloudellinen puoli. 60-prosenttisen työajan seuraus on luonnollisesti 60-prosenttinen palkka. Toki kotiäidin tukiin verrattuna tämäkin on huomattava parannus. Myös veroprosentin tarkistaminen ja joustava hoitoraha auttavat tasaamaan tilannetta. Näillä mennään toistaiseksi ja meidän perheelle lyhennetty työviikko on ollut juuri oikea ratkaisu. Olen onnellinen, että työni on sellaista, että lyhennetyn työviikon tekeminen on mahdollista ja että työnantajani suostui siihen, että pidän, en yhtä vaan peräti kaksi hoitovapaapäivää viikossa. Tämä kun tarkoittaa sitä, että myös työtehtäviäni oli pakko karsia, kolmessa päivässä ei millään ehdi samaa kuin viidessä. Neljässä sen sijaan saattaisi ehtiäkin."
Lyhennetty työpäivä
"Meidän perheessä on lyhennettyä työpäivää tehty niin lasten syntymien välissä, kuin nyt lasten syntymien jälkeenkin. Kotona tuli kuopuksen jälkeen vietettyä se maksimi kolme vuotta ja siihen vielä kertyneet lomat päälle. Esikoisen jälkeen työelämään paluu toteutui jo kuopusta aiemmin ja silloin oli selvää, että haluamme lapselle mahdollisimman lyhyet hoitopäivät.
Äiti alkoi siis tehdä 6-tunnin työpäiviä ja isi lyhensi vielä hoitopäivää myöhäisillä aamuilla. Lapsi oli siis hoidossa viitenä päivänä viikossa, noin viisi ja puoli tuntia päivässä. Tämä sujui aluksi erittäin hyvin, mutta kun lapsi kasvoi kaipasi hän myös enemmän leikkiaikaa päiväkodissa. Äiti ihmetteli, kuinka lapsi lähti aina niin kiukkuisena päiväkodista kotiin, valittaen, että hän ei ehdi leikkiä siellä tarpeeksi. Jossain vaiheessa hoitajat sitten kysyivät, että voisinko noutaa lapsen vasta vaikka puoli tuntia myöhemmin, jolloin hän ehtisi leikkiä välipalan jälkeen vielä hetken sisällä. Tämä sopi hyvin ja näin töistä lähteminenkään ei ollut niin hektistä.
Nyt kun kuopuskin aloitti päivähoidon, pohdimme mieheni kanssa, että kumpi vaihtoehto olisi parempi; lyhyempi hoitopäivä vai lyhyempi hoitoviikko. Kysyin asiaa myös työnantajaltani ja hän puolsi lyhennettyä työpäivää. Minun työnkuvassani on jonkin verran päivittäin hoidettavia asioita, joten on parempi, että olen työpaikalla joka päivä, joskin lyhyemmän ajan. Lapset ovat päivähoidossa noin 7 tuntia päivässä ja iltaisin jää vielä hyvin aikaa myös perheelle. Kuopus on lisäksi nyt alkusyksynä ollut poikkeusjärjestelyin kotona myös perjantaisin milloin isovanhempien ja milloin ystävien hoivissa.
Tämä järjestely on sopinut meille kaikille oikein hyvin, eivätkä aamut tunnu liian kiireisiltä, eivätkä illat liian lyhyiltä. Ruuhkavuosia silti eletään ja harrastusiltoina vilskettä riittää, mutta osittainen hoitovapaa auttaa kyllä kummasti. Kahdenkymmenen prosentin palkan "alennuskaan" ei tunnu niin pahalta, kun osaa arvostaa yhteistä aikaa ja rauhallisempia aamuja"
Tehdäänkö teidän perheessä osa-aikatöitä? Onko valintanne ollut lyhennetty työviikko vai lyhennetty työpäivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti