Julkisilla liikkuminen, osa 4: Juna

Meidän perheessämme junalla liikkuminen on harvinaisempaa hupia ja tätä seikkailua leikki-ikäinen odotti innoissaan. Niinpä tilaisuuden tullen matkustimme kyläilemään Espooseen lähijunaa käyttäen. Matkassa oli mukana äiti ja kaksi lasta sekä tuplarattaat. Nousimme kyytiin Pasilan asemalta ja meillä kävi hyvä tuuri: juna oli moderni matalalattiajuna, jossa rattaille ja pyörätuoleille sopivan vaunun sisäänkäynti on selkeästi merkitty inva-tunnuksella. Tilaa on ruhtinaallisesti ja istumapaikkojakin löytyy pitkä rivi.

Lapsesta junalla matkustaminen oli jännää ja äitikin yllättyi matkanteon vaivattomuudesta. Lähijunilla pääsee matkustamaan Helsingistä Karjaalle, Riihimäelle ja Lahteen asti. Lastenvaunuja kuljettava aikuinen saa matkustaa ilmaiseksi lähiliikenteen junissa pääkaupunkiseudulla, mutta sitä kauemmaksi retkeiltäessä täytyy aikuisen ostaa matkalippu.

Paluumatkalla paljstui sitten se vähemmän vaivaton junamatkailun puoli näin lastenvaunujen kanssa reissatessa, kun vastassa oli vanhanmallinen, ei-matalalattiajuna. Junan konduktööri auttoi nostamaan kärryt junan kyytiin ja sain ne jotenkuten mahtumaan vaunuille varatulle paikalle. Silti tuntui, että olimme vähän muiden matkustajien tiellä. Meidän kapeat tuplarattaamme mahtuivat juuri ja juuri junan ovista, mutta yhtään leveämmät tuplat eivät kyllä sopisi sisään. Junasta poistuttaessa joutui turvautumaan kanssamatkustajien nostoapuun. Leikki-ikäinen ilahtui konnarilta saadusta omasta matkalipusta.

Jos haluaa pelata varman päälle, voi matalalattiajunilla ajettavat vuorot tarkistaa lähiliikenteen aikatauluista.