Lasten PR:n syyskauden avaus

Aina silloin tällöin ehdimme muilta kiireiltä osallistumaan erilaisiin pr-tilaisuuksiin ja uusien tuotteiden lanseeraustilaisuuksiin. Tämmöinen koitti taannoin, kun ihana, pieni lasten tuotteisiin erikoistunut pr-toimisto Lasten PR -kutsui meidät mukaan bloggaajatilaisuuteen, jossa oli tarkoitus polkaista syyskausi kunnolla käyntiin. Alunperin oli tarkoitus viettää syyskauden avajaisia Alppipuistossa piknikin merkeissä, mutta syyssään yllättäessä tapahtuma järjestettiinkin Lasten PR:n toimistolla. Tapahtumassa esiteltiin Lasten PR:n edustamia tuotteita, kuten Raikastamon luomumehuja ja -limonadeja sekä ihania kotimaisia lastenvaatteita Melli EcoDesignilta.

Raikastamon mehut ja limonadit ovat maistuneet meidän perheessä jo aiemminkin, mutta Mellin vaatteet ovat meille vielä täysin uusia. Melli EcoDesignin taustalla on varsin sympaattinen syntytarina. Jyväskyläläinen äiti synnytti vuonna 2010 esikoisensa raskausviikolla 23, neljä kuukautta ennen laskettua aikaa. Vauva oli syntyessään vain 580 gramman painoinen, eikä selviytymisennuste ollut kovinkaan korkea. Pieni ja sitkeä prinsessa selvisi, mutta vaatteita tuolle pienelle ihmeelle oli erittäin vaikea löytää. Tästä syntyi bisnesajatus ja Mellin äiti päätti perustaa myöhemmin oman vaatemerkin. Melli EcoDesign tekee luomupuuvillaisia vaatteita niin keskosille kuin isommillekin lapsille. Ja etenkin lapsille, joilla on herkkä iho. Niin merkin kankaat kuin vaatteiden ompelu tapahtuu Suomessa, eli vaatteet ovat aidosti kotimaista työtä!

Meidänkin blogilapsista nuorin, pian vuoden täyttävä tyttönen, syntyi aivan yllättäen kuukauden etuajassa. Dramaattiset ensihetket vuoden takaa nousivat Mellin tarinaa kuunnellessa mieleen. Kauniit vaatteet ja tarina niiden takana koskettivat kyllä sen verran, että ehdottomasti täytyy päästä tutustumaan näihin aidosti lasta ajatellen valmistettuihin tuotteisiin ihan käytännössäkin!

Ihana Vallisaari

Kesäloman viimeisinä päivinä teimme koko perheen voimin päiväretken Vallisaareen. Olin haaveillut saariretkestä alkukesästä alkaen, joten kun aamulla herätessämme taivas näytti siniseltä, eikä muuta ohjelmaa ollut sovittuna, kurvasimme kaupan kautta Kauppatorille. Mukana olivat minun ja miehen lisäksi 6- ja 4-vuotiaat pojat sekä 10 kuukauden ikäinen tyttäremme. Vallisaareen pääsee JT Linen vesibussilla. Vesibussit liikennöivät Kauppatorilta saareen tunnin välein päivittäin syyskuun 4. päivään saakka ja sen jälkeen vielä viikonloppuisin 18. syyskuuta asti. Merimatkan kesto on noin 20 minuuttia. Meno-paluulippu maksaa aikuisilta 7 euroa ja 7-16 -vuotiailta lapsilta 3,50 euroa.

Me olimme varautuneet retkeen repullisella omia eväitä, mutta heti Vallisaareen päästyämme vastassa oli kyltti, joka kertoi saarella olevan myös vohvelikahvilan. Virvokkeita ja pientä syötävää saa siis myös paikan päältä. Lähdimme muiden saarelle saapuneiden vanavedessä kulkemaan opastein ohjattua Aleksanterinkierrosta. Leveillä hiekkateillä oli helppo liikkua rattaiden ja seisomalaudan kanssa.

Olimme kuulleet, että Vallisaaressa on tärkeää pysyä merkityillä reiteillä sekä herkän luonnon suojelemisen että vanhalla linnoitussaarella mahdollisesti piilossa olevien räjähteiden takia. Etukäteen stressasin vähän, miten etenkin neljävuotias energiapakkauksemme malttaisi pysyä poissa kielletyiltä alueilta, mutta huoli osoittautui turhaksi. Hiekkateillä juoksentelu ja näköalapaikoille kipuaminen riitti varsin hyvin ohjelmaksi lapsillekin. Yleisöltä kielletyt kohteet oli myös merkitty hyvin.

Vallisaari hurmasi meidän perheen täysin! Saaren luonto on todella kaunis ja retkeily oli ihanan vaivatonta lastenkin kanssa leveiden teiden, opasteiden ja eväidensyöntipaikkojen ansiosta. Kaikkein suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin näköalapaikat. Etenkin Aleksanterinpatterin suurelta näköalatasanteelta avautuivat henkeäsalpaavan hienot maisemat Helsinkiin ja merelle. Miten kaunis oma kotikaupunki olikaan täältä katsottuna!

Aleksanterinkierroksen pituus on noin 3 kilometriä. Tuleva ekaluokkalainen jaksoi tämän matkan hyvin. Neljävuotias pääsi välillä lepuuttamaan jalkojaan siskon paikalle rattaisiin, kun vauva siirtyi kantoreppuun, mutta muuten en tämänikäiselle olisi enää rattaita ottanut mukaan. Reitin varrella oli sen verran mielenkiintoista nähtävää, että pienetkin jalat jaksoivat kulkea hyvin.

Meidän vieraillessamme Vallisaaressa aurinkoisena heinäkuun lopun päivänä saari oli melkeinpä ruuhkainen ja paikoin poluilla kuljettiin peräkanaa muiden ulkoilijoiden kanssa. Toisaalta en yhtään ihmettele paikan suosiota, vakuuttihan tämä kaunis saari meidätkin. Jäin jo haaveilemaan seuraavasta retkestä saapuvan syksyn myötä kenties hieman rauhoittuvaan Vallisaareen.

Loman lopetus

Tällä viikolla koitti paluu arkeen koko porukalla, kun koulutkin alkoivat. Kesällä on ehditty uida, urheilla, reissailla ja herkutella mutta nyt on aika saada elämään taas vähän rytmiä. Parin arkipäivän jälkeen lähdimme vielä kesän päätösreissulle Poriin, jossa aiomme ainakin syödä hyvin (perinteisesti Torero-ravintolassa) ja viettää aikaa leikkipuistoissa (ainakin torin Angry Birds-puistossa). Ensi viikolla alkaakin vielä loputkin harrastukset ja kalenterillekin tulee taas eri tavalla käyttöä. Ei muuta kuin huokaisu syvään ja innolla arkea kohti!

Pixie Crew - mielenkiintoinen reppu-uutuus

Blogin lapset kasvavat ja tällä viikolla jo toinen testiryhmän junioreista aloittaa koulutiensä. Jännitystä on siis ilmassa! Se ehkä tärkein asia ennen kuin koulutaival alkaa, on uuden koulurepun hankinta. Valinnanvaraa on pilvin pimein eikä valintaa ainakaan helpota peruskivijalkakauppojen valikoiman lisäksi netin rajaton maailma. Reppupähkäilyä aikamme tehtyämme törmäsimme tutun kautta Amerikasta Suomeen rantautuneisiin Pixie Crew-tuotteisiin, joihin halusimme ehdottomasti tutustua tarkemmin.

Pixie Crew-reppujen perusajatus on, että lapsi voi tuunata tuotteet mieleisekseen. Jokaisen repun mukana tulee pussillinen pikseleitä, joita reppuun kiinnittämällä saa aikaiseksi vaikka ihan oman Minecraft tai Pipsa Possu –repun. Nettisivuilta löytyvä ohjelma muuttaa kuvan kuin kuvan pikselimuotoon ja tuunaaminen voi alkaa. Reppujen olkaimet on pehmustettu ja taskujakin löytyy kiitettävästi. Lapset ovat olleet innoissaan uusista repuista ja pohtivat kovasti, minkä kuvan haluavat niihin laittaa ensimmäiselle koulupäivälle. Mallistosta löytyy reppuja kolmessa eri koossa. Meidän päiväkotilaiset valitsivat pienimmän koon ja 1.-2.-luokkalaisten reput ovat keskikokoa. Näissä kuvissa vanhimmalla lapsella selässä oleva tummasävyinen reppu on isointa kokoa ja menisi hyvin yläkoululaiselle tai vaikka aikuisellekin käyttäjälle.

Reppujen lisäksi Pixie Crewn tuotevalikoimasta löytyy penaaleita, tietokonelaukkuja, kännykkäpusseja ja paljon muuta. Mikäli koululaisella on oma iPhone, myös sen kuorien tuunaaminen on pikseleillä mahdollista. Pixie Crewn värikkäitä tuotteita myydään tällä hetkellä merkin omassa nettikaupassa sekä Tampereen seudulla Kirja-Kärkkäisellä. Tuotteet vaikuttavat ensisilmäykseltä laadukkailta ja kestäviltä – palataan käytännön tilanteeseen sitten muutaman viikon päästä!

P.S. Facebook-sivuillamme voi nyt osallistua kilpailuun, jossa arvotaan vapaavalintainen Pixie Crew -reppu ja penaali. Käykäähän osallistumassa ja tykkäämässä samalla sekä blogin että Pixie Crew Nordicin Facebook-sivuista! 

Toscanan auringon alla

Olimme kuulleet eri lähteistä paljon erilaisia kokemuksia talon vuokrauksesta Italiasta ja vielä tarkemmin Toscanan seudulta. Monenlaisia kommelluksia oli tuttujen matkoilla sattunut, mutta pääosin kokemukset olivat olleet positiivisia. Niinpä mekin aloimme viime syksynä suunnitella tulevalle kesälle koko suuren blogiperheen yhteistä lomamatkaa Toscanan maisemiin. Perheen isät tekivät kovasti taustatyötä ja vertailivat talovuokrausfirmoja, lentoja ja autojen vuokrahintoja. Kun isoin viidakko oli selvitetty, oli äitien vuoro sanoa se viimeinen sana. Vaihtoehdoista valitsimme hulppean lukaalin Arezzosta ja ajankohdaksi heinäkuun puolivälin. 

Niinpä eräänä heinäkuisena perjantaiaamuna koko yhdeksän hengen poppoo lähti laukut pakattuina kohti unelmien lomaa! No joo, kuten arvata saattaa kaikenlaista osui meidänkin kohdallemme. Milloin tuli pissahätä keskellä moottoritietä, milloin lapset riitelivät ja milloin pariskunnat puhdistivat ilmaa keskenään. Kaikilta suurilta harmeilta kuitenkin vältyttiin ja matka jäi kaiken kaikkiaan ehdottomasti plussan puolelle!

Majoitusvalintamme osui siis Arezzossa sijaitsevaan Villa Santangeloon. Puitteet olivat varsin väljät yhdeksälle hengelle ja näköalat henkeäsalpaavat. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä löytyi puutarhasta yllin kyllin ja moni lounas nautittiinkin pääosin oman maan antimista. Talon omistaja toi ensimmäisenä päivänä korillisen tuoreita kananmunia omasta kanalasta ja useampana päivänä korin täynnä tuoreita hedelmiä kuten luumuja, persikoita ja päärynöitä. Lääniä talon ympärillä riitti ja lapset pelasivat nurmialueella jalkapalloa ja pyydystivät perhosia. Aamuisin ja iltaisin lapset kävivät ruokkimassa talolle kuuluvia eläimiä (vuohia, poneja ja kanoja) läheisessä aitauksessa.

Muuten talolla viettämämme päivät sujuivat pääosin uima-altaalla. Talolle kuului kunnollisen kokoinen uima-allas (8mx16m) sekä jacuzzi. Altaalta avautuivat upeat maisemat pitkälle kaupunkiin, joten mikäs siellä olikaan lekotellessa. Uimahuoneesta löytyi useampia uimaleluja käyttöömme, joten lapsetkin viihtyivät erinomaisesti. Välillä nautimme jääteetä uimahuoneen varjoisalla terassilla ja sitten taas pulikoimaan.

Villa Santangelossa oli yhteensä 4 makuuhuonetta, 4 kylpyhuonetta ja 4 keittiö/olohuonetta. Talo olisikin siis sopinut mainiosti myös esimerkiksi neljälle pariskunnalle, mutta myös lapsiperheenä saimme yömme nukuttua. Jokainen makuuhuone tosin sijaitsi toisistaan jonkin verran erillään ja aluksi pohdimmekin kuinka nukkumisjärjestelyn toteuttaisimme. Jokaiselle kuitenkin turvallinen nukkumapaikka löytyi ja wc-tilojakin oli tarpeeksi.

Vanha kivitalo oli erittäin oiva majapaikka myös säiden kannalta. Jokaisesta makuuhuoneesta löytyi ilmalämpöpumppu ja se yhdessä kiviseinien kanssa takasi sopivan viileät sisätilat. Koska ulkona hellettä oli välillä jopa 38 astetta, oli erittäinkin mukavaa käydä välillä sisätiloissa viilentymässä. Myös talon iso terassi oli sen verran varjossa, että sen suojissa pystyi oleilemaan ihan kaikkein kuumimmat hetket päivästä. 

Villa Santangelo tarjosi meidän lomaamme juuri sopivan ripauksen luksusta ja voipa olla, että päädymme samaan majapaikkaan vielä joskus tulevaisuudessa. Tarkemmat tiedot talosta löytyvät täältä. Palataan vielä siihen, mitä muuta teimme viikon aikana Toscanan maisemissa.