Blogissa ainoa Korkeasaari-aiheinen postaus on tähän asti ollut parin vuoden takaa ja vieläpä talviselta Tallitontun polulta. Eläintarhassa on kyllä tullut käytyä sen jälkeenkin, mutta juttu on vain syystä tai toisesta jäänyt tekemättä. Nyt on hyvä hetki korjata asia, joten tässäpä hiukan kesäisempää ja tuoreempaa kertomusta
Korkeasaaresta.
Lasten kanssa Korkeasaaressa on itse asiassa tullut käytyä melkeinpä vuosittain. Viimeisin visiittimme paikkaan oli Art Meets Ice -lumiveistoskilpailun aikaan viime talvena. Keväällä luin lehtijutun, jossa kerrottiin, että Korkeasaaressa on tehty paljon töitä entistä asiakaslähtöisemmän toiminnan eteen. Tämä mielessä lähdimme kaksivuotiaan testaajanaperon kanssa katsastamaan, mitä on muuttunut, vai onko mitään.
Korkeasaaren pääsyliput maksavat aikuisilta 12 euroa, 4-17 -vuotiailta lapsilta puolet tästä ja alle 4-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään. S-etukortin omistajien kannattaa ostaa liput etukäteen netistä, tällöin nimittäin säästää 2 euroa aikuisten lipusta ja euron lasten piletistä. Kun lippu on tulostettuna etukäteen, ei eläintarhan portilla tarvitse myöskään jonotella. Me tulimme tällä kertaa paikalle julkista liikennettä käyttäen, joten säästyimme pysäköintipaikan metsästykseltä. Ensimmäiseksi eron viimetalviseen vierailuun huomasi heti Korkeasaaren sillan jälkeen. Sisäänkäynnillä on menossa uudistustyöt, jotka ovat jo siinä vaiheessa, että lopputulos alkaa hahmottua. Olin napannut sisääntuloportilta mukaan eläintarha-alueen kartan, jossa kaikki kohteet on numeroitu ja johon on myös merkitty kahvilat, ravintolat, leikkipaikat ja vessat. Aloitimme säntillisesti numerolla 1 merkitystä kohteesta, Kissalaaksosta. Isot kissat taitavat pääosin olla yöeläimiä, mutta näimme kuitenkin nuokkuvan leijonan ja vilauksen päiväunilla olevan lumileopardin tassusta. Amurinleopardi sen sijaan tassutteli hermostuneen oloisena edestakaisin aitauksessaan.
Talvisella vierailulla lapset tykästyivät sulavaliikkeiseen sukeltelijaan, saukkoon. Tälläkin kertaa saukko kiinnosti ja sen uimista ihastelimme pitkän tovin. Kaksivuotias taapero viihtyi hyvin myös trooppisissa taloissa, Amazoniassa ja Africasiassa, joissa akvaariokaloja, mangusteja ja apinoita pääsi katsomaan lähietäisyydeltä. Saukon ohella ulkoaitauksissa olevista eläimistä lapsen suosikkeja taisivat olla kengurut.
Kesäkuun alussa Korkeasaaressa järjestettiin talvisen lumiveistoskilpailun kesäinen vastine, Art Meets Sand -hiekanveistokilpailu. Kilpailun hienot tuotokset ovat yleisön nähtävillä koko kesän. Mekin kävimme ne katsastamassa, vaikkakin lasta taisi kiinnostaa enemmän maassa olevan hiekan tonkiminen kuin veistosten ihailu. Testipäivänä sadekuurot yllättivät vähän väliä, joten jossain vaiheessa siirryimme välipalalle sisätiloihin. Edelleenkin minua hämmästyttää se, ettei Korkeasaaressa ole sellaista kahvilaa tai ravintolaa, jonne mahtuisi lastenrattaiden kanssa sisälle syömään. Tällaisen parivuotiaan kanssa kahvila-asiointi alkaa jo sujua, mutta aikaisemmilla eläintarharetkillä, kun isommalle on tullut nälkä ja pienempi on nukkunut päiväunia, on ainoaksi vaihtoehdoksi jäänyt eväsruokailu.
Lastenhoitohuoneita ja vessoja on runsaasti pitkin eläintarha-aluetta. Tarvittaessa toiletit on myös helppo löytää, sillä ne on merkitty selkeästi sekä karttaan että opasviittoihin.
Päätimme Korkeasaariretkemme lasten leikkipaikalle. Niitäkin on alueella useampia. Testaajalapsi viihtyi etenkin Karhulinnan vieressä sijaitsevalla leikkipaikalla sekä ihanan isolla hiekkalaatikolla, Mammuttimontussa.
Meillä oli lapsen kanssa mukava ja kaikin puolin onnistunut retkipäivä Korkeasaaressa. Suuria muutoksia entiseen en eläintarhan toiminnassa huomannut, mutta ehkä yleisilme oli jollakin tavalla siistimpi ja opastus aikaisempaa selkeämpää.
