Yellow Submarine

Viime viikolla kirjoittelimme Kanarian reissustamme ja jatketaan samalla aiheella vielä yhden postauksen ajan. Perheemme miesväki teki nimittäin lomakohteestamme yhden retken hieman kauemmaksi hotellialueelta. Erilaisia retkiähän matkatoimistot tarjoavat jos jonkinmoista, mutta moni niistä on vielä pienten lasten perheiden ulottumattomissa. Sukellusveneretki houkutteli kuitenkin 5-vuotiasta sen verran paljon, että pojat lähtivät matkaan.

Liput (aik. 29€, lapsi 14,50€) hankittiin jo edellisenä päivänä hotellin respasta ja läheiselle bussipysäkille mentiin hyvissä ajoin. Bussi tulikin tällä kertaa sovittuun aikaan. Sukellusvene sijaitsi pienessä Puerto de Moganin kalastajakylässä ja bussimatka hotelliltamme kesti n. tunnin. Kylässä piti odottaa vielä toinen tunti ennen kuin sukellusvene lähti matkaan.

Kapeat portaikot, pyöreät ikkunat ja tasainen humina tekivät jo oman jännittävän tunnelmansa sukellusveneen sisällä. Hieman erikoiselta tuntui miehistön kesken matkan kuuluttama hätätilanne-kuulutus, joka kuitenkin myöhemmin osoittautui vitsiksi. Heikkohermoisille tämä olisi voinut olla jo hieman liikaa, mutta lapsi ei englanninkielisestä selostuksesta onneksi mitään ymmärtänyt.

Sukellusvene matkaa lähes 30 metrin syvyyteen ja maisemia voi ihastella isoista ikkunoista tai omista tv-monitoreista. 5-vuotias oli erityisen innostunut nähdyistä haaksirikkoutuneista laivoista sekä hienoista kalaparvista.

Sukellusvenematka kesti n. 45 minuuttia ja sen jälkeen saikin taas odotella paluumatkan alkamista. Onneksi pientä evästä oli pakattu äidin toimesta mukaan, joten odotusaika upeissa maisemissa meni nopeasti. Paluumatkalla bussissa oli väsynyt, mutta retkestä erittäin innostunut matkustaja.

Oletteko te käyneet tutustumassa vedenalaiseen maailmaan sukellusveneen kyydissä?

Ostoksilla Bahia Felizissä

Tokihan Kanarian reissulla pitää myös hieman ostoksiakin tehdä. Aivan hotellialueemme vieressä, ja jopa sen sisällä, oli muutamia Basaari-liikkeitä, mutta päätimme lähteä myös hieman pidemmälle ostosmatkalle. Pohdimme Playa Del Inglesin ja Atlantico -ostoskeskuksen välillä ja päädyimme lopulta jälkimmäiseen.

Saimme oppaalta bussiaikataulun (bussi nro 90) ja menimme pysäkille odottamaan bussia hyvissä ajoin. Ja odottaa sitä saikin. Bussi tuli nimittäin 20 minuuttia myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Toinen ikävä yllätys koettiin kuitenkin heti bussiin astuessa, kun kuski näytti lastenrattaat -kielletty kylttiä. Saimme kuitenkin poikkeusluvan ja nousimme bussiin rattaat kasattuina. Tämä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon vastaavissa tilanteissa, että niitä matalalattiabusseja vaunupaikkoineen ei aina välttämättä olekaan. Noin 15 minuutin bussikyyti oli kuitenkin erittäin edullinen. Kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta kyyti kustansi alle 4 euroa.

Itse ostoskeskus olikin ihan positiivinen yllätys. Tilaa ja kauppoja riitti! Äiti kulutti euroja sillä aikaa kun lapset leikkivät kolikkolaitteissa ja lelukaupassa isänsä seurassa. Lelukaupasta tarttui mukaan niin tuliaisia kuin lomalahjoja lapsille ja paluumatkalle lähdettiin kukin hymyssä suin. Meidän käynti Atlantico -ostoskeskuksessa oli melko pikainen sillä emme halunneet tuhlata kaunista päivää sisällä oloon. Mutta sadepäivää tuolla voisi hyvin viettää hieman pidemmänkin kaavan mukaan. Ruokaravintoloita löytyi ja kauppojakin vähän jokaiseen makuun! Me palasimme takaisin hotellille taksikyydillä, sillä emme halunneet luottaa siihen, että a) bussi tulisi ajallaan b) se ottaisi meitä rattaineen kyytiin. Taksimatka maksoi n. 17€, mikä sekään ei tuntunut kovin pahalta. 

Onnenpyörämatkalla

Lasten matkassa -testiryhmän toinen puoli lähti viettämään talvilomaviikkoaan Gran Canarialle, Bahia Feliziin. Paikasta tulee kieltämättä ensimmäisenä mieleen Janne Porkka ja Onnenpyörä, mutta me lähdimme kuitenkin ennakkoluulottomasti matkaan ;).

Majoituimme matkan aikana Playa Feliz -hotellissa ja olimme hankkineet ennakkoon koko porukalle myös All Inclusive -paketit. Eli periaatteessa kaikki oli etukäteen jo maksettu ruokia myöten. Olemme jo aiemminkin todenneet tällaisen kaiken kattavan pakettimatkailun olevan kannattavaa, kun matkassa kulkee pieniä lapsia. Ruokapaikat ja -ajat on näin ollen etukäteen aika lailla jo määrätty.

Hotelli Playa Feliz on osa isoa hotellikompleksia, johon kuuluu yhteensä neljä eri hotellia. Pakettiin sisältyi siis se, että hotellien asiakkaat saivat liikkua kaikkien hotellien alueilla vapaasti. Näin ollen myös viereisen ison Orquidea-hotellin allasalueet ja All Inclusive-ravintolat olivat meidänkin ulottuvillamme. Muutenkin isomman Orquidean alueella oli paljon enemmän aktiviteetteja, kuten minigolf-rata, iso lasten leikkipaikka, vesiliukumäki yms.

Playa Felizin huoeet olivat huoneistotyyppisiä ja erittäin hyvin varusteltuja. Huoneesta löytyi tarvittavat välineet myös omien ruokien valmistamiseen, mutta kuten mainittu, me nautimme rannekkeiden takia paikan ravintoloiden antimista.

Playa Felizin alue oli huomattavasti pienempi ja myös rauhallisempi kuin viereisen Orquidean alue. Meille sopi hiljaisempi alue oikein hyvin, sillä lapset ovat vielä siinä iässä, että hieman rauhallisempikin meno riittää. Toki kävimme nauttimassa myös viereisen hotellin palveluista, mutta oli mukavaa palata aina hieman rauhallisempaan ilmapiiriin.

Playa Felizin ravintola oli niin ikään huomattavasti pienempi kuin Orquidean ravintola. Me halusimme kuitenkin pääasiassa säästää hermojamme ja nautimme ruokamme pääosin Playa Felizin ravintolassa, jossa meno oli rauhallisempaa. Toki isomman ravintolan ruokatarjonta oli laajempi kuin Playa Felizissä, mutta pienemmät puitteet helpottivat muuten ruokailuhetkeä.

Buffet-ravintoloiden tarjonta jakoi testiryhmässämme hiukan mielipiteitä. Toisaalta aamiaisella tarjotut mehut olivat laimeita ja teollisen makuisia ja hedelmätkin maistuivat välillä ylikypsiltä. Toisaalta taas lapsille sopivaa syötävää löytyi joka ruokailulla helposti ja he söivät hyvällä ruokahalulla joka kerta. Myös aikuisille tarkoitetut lihat olivat välillä ylikypsiä, eivätkä erityisen maukkaita, mutta jälkiruokapöytä suklaaputouksineen täytti toiveet.

All Inclusive -pakettiin kuului lisäksi se, että yhtenä iltana sai mennä nauttimaan illallista hotellin alueella olleeseen hieman parempaan ravintolaan, Tavern by the Sea:hin. Maisemat paikassa olivat upeat ja ne ulottuivat kauas merelle. Ruokana oli erilaisia tapaksia ja lapset saivat valita mieleisensä annokset lasten listalta. Rauhallinen ruokailuhetki oli mukavaa vaihtelua buffet-ruokailulle ja tapakset maistuivat aikuisille oikein hyvin. Myös testiryhmän esikoinen uskaltautui maistamaan esimerkiksi simpukoita ja rapuja.

Iltaohjelmat esitettiin Orquidean puolella, mutta myös me jaksoimme muutamana iltana seurata Bamse-nallen seikkailuja ja Pellen temppuja. Lava sijaitsi ulkoilmaravintolassa, joten lämmintä vaatetta piti muistaa laittaa ylle. Vaikka saimmekin nauttia koko viikon lähes hellekeleistä, olivat illat viileitä.

VIetimme suurimman osan lomasta hotellin alueella ja uima-altaalla. Muutama lyhyt kävelyretki suuntatui kuitenkin myös hotellin aitojen ulkopuolelle ja tällöin matkantekoa helpotti huomattavasti esikoiselle vuokrattu polkupyörä. Pyörä kustansi n. 8€/päivä ja se tuotiin hotellin respaan valmiiksi.

Matkatoimiston toimesta järjestettyjä aktiviteetteja hotellialueilta löytyi joka päivä useampia. Me testasimme hyvällä menestyksellä niin aamun jumppatunnit, vesijumpan kuin yhteiset jalkapallopelitkin. Liikuttuakin paikassa siis tuli kaiken sen syömisen lisäksi. Iloiset, nuoret vetäjät saivat laiskemmatkin lomailijat innostumaan liikunnasta kerta toisensa jälkeen.

Me vietimme Bahia Felizissä erittäin rennon loman yhdessäolosta nauttien. Käytimme hyväksi hotellin tarjoamia palveluita ja oleskelimmekin koko viikon pääosin hotellin alueella, uima-altaan reunalla. Pari retkeä hotellin ulkopuolellekin kuitenkin tehtiin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kaiken kaikkiaan Playa Feliziä voi suositella pienten lasten perheille. Yhteispohjoismaalainen ilmapiiri oli leppoisa ja kaikki sulautuivat paikassa hyvin yhteen. Rauhallinen ympäristö, hyvin varustellut huoneet ja lapsiystävällinen ravintola ovat varmasti monien mieleen. Paikkaan olisi hyvin voinut matkustaa myös ilman rattaita, sillä siellä vuokrattiin Maclarenin matkarattaita 25 euron viikkohintaan. Rattaita näyttikin olevan paikassa käytössä erittäin paljon ja moni tuli lentokentältä lapsi kantorepussa. Ravintoloissa ei mitään gourmet-elämystä kannata odottaa, mutta kyllä siellä kiloja sai aikaiseksi :)

Ovatko Bahia Feliz tai Playa Feliz teille tuttuja paikkoja?

Lentsikka kulkee ilmojen halki

Jälleen oli osan Lasten matkassa -testiryhmästä aika hypätä lentokoneeseen ja matkata tällä kertaa talvilomalle etelän lämpöön. Lentoaika oli noin kuusi tuntia ja käsimatkatavaroihin oli pakattu runsaasti viihdykettä ja evästä.

Trunki -matkalaukku osoittautui lentokentällä oikein oivaksi menopeliksi. Taapero potki välillä vauhtia itse ja välillä häntä vedettiin perässä vanhempien tai isoveljen toimesta. Jalat eivät väsyneet liiaksi ja kaikkien hermo pysyi tallella. Lasten matkassa suosittelee!

Viihdykettä oli mukana jos jonkinmoista. Oli tablettia, pelejä, piirustusvälineitä ja leluja.

Onneksemme äidin lisäksi myös ystävät olivat lentomatkallamme hengessä mukana ja lapset saivatkin yllätyspuuhapussit ja -kansiot matkaan heiltä. Näiden avulla lentomatkamme sujuikin kuin siivillä (heh heh)!

Mutta minne me sitten lensimme? Se ja puuhakansion tarkempi sisältö selviää hieman myöhemmin ;)

Saa leikkiä ruoalla!

"Äitii/isii, mulla ei oo mitään tekemistä!" - Tiedättehän nämä päivät? Niiden varalle on hyvä olla takataskussa muutama hauska puuha. Tämä tässä esiteltävä idea oli odottanut jo pidemmän aikaa sopivaa toteutushetkeä. Sellainen koitti, kun kuopus oli sen verran flunssainen, että jouduimme perumaan päivälle sovitut kaveritreffit. Ulos viimaankaan ei viitsitty lähteä, etenkään pienen nuhanenän kanssa. Jotain tarpeeksi kiinnostavaa ja uudenlaista sisätekemistä piti siis keksiä.

Pyysin lapsia etsimään pikkuautolaatikosta työmaa-ajoneuvot ja lava-autot. Sillä aikaa, kun pojat penkoivat lastenhuoneen kaappeja, kaivoin keittiön kaapin perukoilta parasta ennen päivää lähestyvän linssipaketin, soijarouhepussin ja reunallisen tarjottimen (muutkin kuiva-aineet, esim. riisi, pasta tai pavut sekä mikä tahansa reunallinen, iso astia toimisivat varmasti myös). Linssit ja soijarouhe kaadettiin tarjottimelle, tarjotin asetettiin pöydälle, lapset istutettiin pöydän ääreen ja annettiin heille vielä lusikat käteen. Sitten vain pikkuautot tarjottimelle ja bruum, wruum, työmaan päivä sai alkaa! Molemmista lapsista työmaaleikki oli tosi hauskaa ja sen parissa viihdyttiin niin pitkään, että äitikin ehti hetken hengähtää ja puuhailla omiaan. Lapset lusikoivat linssejä lava-auton kyytiin ja huristelivat pikkuautoilla tarjottimen reunasta toiseen.

Työn touhussa sotkuakin syntyy, joten imuria tarvittiin, kun leikin jälkiä siivottiin. Tarkkasilmäinen nelivuotias on kuitenkin oiva siivousapulainen ja kaiken lisäksi innoissaan, kun saa tarttua imurin varteen ;).

Saako teillä leikkiä ruoalla?